Satu Virtala

Satu Virtala

Etelä-Karjala

Olen Satu Virtala, 51-vuotias, abityttären äiti Lappeenrannasta. Toinen jalka pohjois-pohjalainen, toinen etelä-karjalainen. Lappeenrannassa syntynyt ja elänyt lukuunottamatta opiskeluaikaani nuorena likkana Kotkassa. Nykyään asustelen Lappeenrannan Joutsenon puolella.

Olen koulutukseltani ylioppilas ja puukaupallinen metsätalousinsinööri. Työni tehnyt lähinnä myynnin saralla ja olen ollut aiemmin myös kymmenisen vuotta yrittäjä. Viime vuodet olen ollut opiskelija, luontoalan ammattitutkinnon kautta luonnontuotejalostajaksi. Viimeiset pari näyttöä on tekemättä ja ne voin suorittaa vasta ensi kesänä. Joten marraskuusta lähtien ensi kesään opintoni ovat katkolla niinsanoakseni.

Olen “käsintekijä”, kaikenlaiset käsityöt niin tekstiili- kuin puutyöt, sisäremontit ja piharemontit, sisustaminen ja valokuvaus ovat minua itseäni. Visualisti, jolle luonto, eläimet ja ympäristö ovat tärkeitä.

Olen toiminut EKSOTE:n eli Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirin valtuutettuna vuosina 2009-2012. Samalla kuntavaalikaudella olin myös Lappeenrannan kaupunginvaltuutettu, kun olin ollut elämäni ensimmäisissä vaaleissa ehdokkaana ja tullut valituksi edustamaan kuntalaisia perussuomalaisten listalta.

Olin myös Lappeenrannan kaikkien aikojen viimeisen sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen tuon siirtymäkauden ajan kyseisellä vaalikaudella kunnes EKSOTE ja sen valtuusto aloitti varsinaisen toimintansa. Ja nyt on jälleen uusi siirtymäjakso alkamassa, kun EKSOTE muuttuu sote-uudistuksen myötä Etelä-Karjalan hyvinvointialueeksi ja sen valtuustona aloittaa aluevaltuusto nyt vaaleissa valittavine aluevaltuutettuineen. Työ toki jatkuu samana sillä erotuksella, että nyt myös pelastustoimi on osa aloittavien valtuustojen työmaata, kun se siirtyy Etelä-Karjalan kuntien alaisuudesta hyvinvointialueen alaisuuteen.

Olen ikäni, ihan nuoresta lähtien ollut äänessä yhteiskunnan asioista entisajan “somessa” eli lehtien yleisönosastoilla. Kuitenkin virallisesti lähdin haluamaan politiikkaan vasta 2006-2007 vaihteessa ja päädyin perussuomalaisiin vuonna 2007, siitä kuntavaaleihin ehdolle ja tulin valituksi kaupunginvaltuustoon. Olin siis Lappeenrannan historian toinen kahdesta ensimmäisestä ps-kaupunginvaltuutetusta.

Opin paljon neljän vuoden aikana kuntapolitiikassa ja politiikassa yleensäkin. Olen aina sanonut, että kaikki se mitä me tavallinen kansa ollaan “kuviteltu” politiikan kieroudesta ja likaisuudesta, on täysin totta. Ja vielä enemmän. Olin myös monessa muussakin luottamustoimessa tuolla kuntavaalikaudella. Sinänsä mikään oppi tuolta ajalta ei mennyt hukkaan. Se oli hyvä koulu.

Elämässäni tapahtui monenlaista muutakin ikävää tuolloin, irtaannuin politiikasta tyystin seuraavien käymieni kuntavaalien perään. Olin eronnut kesken valtuustokauden perussuomalaisista ja toimin sitoutumattomana loppuajan.

Irtaannuin tuona vuonna 2012 myös kaikesta elämäni oravanpyörästä ja parantelin itseäni onnellisemmaksi. Jokin iso sisäinen tunne ja käsky kävi. Käänsin elämäni melkoisen ympäri. Päädyin avioeroon vuosien harkinnan perään. Tyttäreni, ainokaiseni, oli siitä lähtien kahden kodin lapsi. Minä hänen lähivanhempansa.

Henkisyys on aina ollut elämässäni ja minussa mukana, se ei vaan ole ulospäin muille ihmisille niinkään näkynyt enkä sitä ole juuri näyttänytkään. Tuona vuonna 2012 kuitenkin tapahtui iso harppaus eteenpäin ja seuraava vielä isompi harppaus vuonna 2016.

Elämäni muuttui hyvin paljon seesteisemmäksi ja onnellisemmaksi. Tajusin lopullisesti mikä vain ja ainoastaan on elämässä tärkeää. Ei mikään ulkoinen eikä mikään raha. Vaikka sen olin aina osin tiedostanut, en kuitenkaan irtaantunut pelossani ja veloissani ja velvollisuudentunnoissani siitä rahallisen pahuuden orjallisesta noidankehästä. Vaikka olin voinut jo vuosia hyvin huonosti. Sitten ymmärsin päästää irti. Tipahtaa sinne kuiluun. Ja loppu on onnellisempaa historiaa.

Tuli koronadystopian aika. Ryhdyin haluamaan takaisin politiikkaan, koska sillä vain voi muuttaa päätöksiä. Tuli kevät 2021, kun löysin Kristallipuolueen. Luin teesit ja tajusin, että se mitä olin aina päässäni ajatellut olikin yhtäkkiä “ruudulla” kirjoitettuna jonkun toisen taholta. Kuin ajatuksiani. Otin puolueeseen yhteyttä ja siinä olin. Uuden edessä. Kuntavaaliehdokkaana. Keräsin vaaleissa kiitettävän äänimäärän 91 ääntä ja olin isostikin yllättynyt tuosta äänimäärästä. Nyt olen aluevaaleissa ehdolla ja olemme vaaliliitossa VKK:n kanssa. Vaalimatematiikka on sellaista, että nyt olen aika varma, että vaaliliitostamme menee vähintään yksi tai kaksi läpi. Enemmän ihmettelen, jos ei mene. VKK keräsi kiitettävän ehdokasmäärän näihin vaaleihin.

Omat arvoni ja teesini jo aikanaan eka kerran lähtiessäni ehdokkaaksi oli oikeudenmukaisuus ja rehellisyys sekä yhteistä hyvää kaikille. Näillä sanoilla. Tällä samalla jatkan nytkin. Puolueemme “ilo, totuus, rakkaus” sisältää elämän.

On korkea aika käynnistää politiikkaan oikea ja todellinen muutos vuosikymmenien ajan tapahtuneeseen kurjistavaan tilaan, jossa vanhat puolueet ovat taistelleet toisiaan vastaan ajaen aina omien eturyhmiensä asioita ymmärtämättä koskaan sitä, että yhteiskunnassa ei ole eturyhmittymiä, vaan yhdenvertaisia ihmisiä, joilla jokaisella on oikeus hyvään ja onnelliseen elämään. Tätä politiikan muutosta olen mukana tekemässä. Ei kurjisteta, vaan parannetaan. Hoidetaan ihminen kerrallaan.

Olen kauhulla katsonut EU-jäsenyyden aiheuttamaa kurjistumista kansallemme. Aikanaan nuorena naisena äänestin EU-jäsenyyttämme vastaan. Olen todellakin samaa mieltä yhä. Nyt tämä “koronapandemia” näyttäytyy itselleni perin kummallisena. Ympäri maapallon. Olen tyystin eri mieltä enkä näe, että kyseessä on todellinen pandemia. Surullisena olen katsonut mitä suomalaisellekin yhteiskunnalle tapahtuu. Tämä on yksi asia, jolle pyrin tekemään muutoksia parempaan. Silmiä avaamaan, herättämään. Muitakin.

Parhaillaan meneillään olevan kriisin ohella tiedän, että meillä monet asiat saadaan paljon paremmaksi, kun esimerkiksi perheiden ongelmiin annetaan apua varhaisessa vaiheessa, ripeästi ja tarpeeksi, jotta meillä on hyvinvoivia lapsia ja aikuisia. Kun lapsia autetaan kehdosta lähtien, on meillä aikanaan paremmin voivat aikuiset. Siinä myös kansantalous kiittää. Isosti.

Tämä koronanvarjolla-aika on tuonut paljon pahaa yhteiskuntaamme, henkistä ja taloudellista pahoinvointia, eriarvoistamista, pahaa oloa varsinkin nimenomaan nuorille. Syypää näihin on poliitikkomme ja virkamiehemme. Ei mikään tauti.

Juuri nyt eduskuntamme päätti sote-alan työntekijöiden pakkopiikkilaista, mikä on täysin väärin. Kaikin puolin. Kansanedustajamme liikkuu monen rikoksen puolella. Tulevaisuus tulee näyttämään miten kansa voittaa korruption, siitä ei ole epäilystä. Mutta siihen tarvitsemme isosti teitä kansalaisia, äänestäjiä. Jokaisissa vaaleissa. Myös nyt aluevaaleissa. Nämä ovat hyvin tärkeät vaalit. Sote-ala on kriisissä. Se vaikuttaa meihin kaikkiin. Meidän jokaisen terveydenhuoltoon ja sairaanhoitoon. Lähde siis uurnille 23.1.2022. Vaaleilla tehdään muutos.

Politiikan ajatuksistani tarkemmin ja lisää löydät omilta somesivuiltani. Pääsivuni, jolla tiedotan muistakin kanavistani, on facebookissa “satuvirtalapolitiikassa”, instagramissa “politiikan.satu”. Niissä lisää tietoa myös missä vaalikoneissa olen käynyt vastailemassa. Muista äänestää. Antamatta jäänyt ääni on ääni vanhoille poliittisille puolueille. Sitähän me emme enää tahdo.

Aito hyvinvointi tekee todellisen ilon.
Politiikassa vaikeneminen ei ole kultaa.

Äänessä ja asiallasi