sanna seesvali aluevaalit

Sanna Seesvalo

Pirkanmaa

Olen Sanna Seesvalo, tamperelainen 43-vuotias kahden teinin äiti. Ammatiltani olen taideterapeutti ja henkinen valmentaja. Työkokemusta on karttunut asiakaspalvelualoilta ja yrittäjyydestä maahantuonnin, vähittäismyynnin ja kustomoitujen tuotteiden valmistamisen saralta. Nykyään keskityn ihmisten auttamiseen ja ohjaamiseen niin netin kautta kuin lähikontakteissa.

 Olen myös yhdistysaktiivi, esimerkiksi Tampereen vanhemmat ry:ssä olemme tehneet isoja projekteja koulurauhan puolesta ja se työ jatkuu edelleen.

 Olen pienestä saakka ollut eläinrakas ja onnekseni saanut kasvaa kesäisin maalla pitkiä aikoja viettäen, joten tiedän, mistä maito, leipä, kananmunat ja polttopuut tulevat, mitä kompostissa tapahtuu, miksi suolle ei saa juosta suinpäin ja niin edelleen. Aikuisikä kaupungeissa eläen on näyttänyt sitten elämää siltä kantilta.

Omien lasteni syntymän myötä olen saanut tutustua maailman ihmeisiin uudesta näkökulmasta, mutta myös nähdä sen, miten koviksi elämänarvot ovat muuttuneet yhteiskunnassa. Varmaankaan koskaan elämä teini-ikäisenä ei ole ollut helppoa, mutta ehkä tämä äidin näkökulma terävöittää sen näkemistä: paljon on tehtävää hyvinvoinnin parantamiseksi maailmassa. Niin luonnon, kuin ihmistenkin voinnin. Meidän aikuisten vastuulla on rakentaa sellaista maailmaa, jossa jokaisen on hyvä olla. Kuin myös kantaa ja antaa toivoa poikkeuksellistenkin olojen keskellä, jotta lastemme ja nuortemme usko ja luottamus elämään ja sen mielekkyyteen säilyy. Ja se onnistuu vain sen kautta, että pidämme huolen itsestämme ja omasta mielenterveydestämme.

Omat rankat elämänkokemukseni ovat avanneet silmäni myös elämän sille puolelle, kun kaikki ei ole ”normaalia,” eikä ”hyvin.” Olen omakohtaisesti havainnut, miten jäykkä ja hankala on virallinen systeemi ihmiselle, joka on jaksamisensa äärirajoilla, eikä saa tarvitsemaansa apua ajoissa, siis ennenkuin on täysin pohjalla. Ja sittenhän ei enää jaksa taistella avun saamiseksi. Jostain olen kuitenkin ammentanut jaksamista kaivaa itselleni ne sopivat avun tavat ja useimmiten ne ovat löytyneet virallisen sektorin ulkopuolelta. Olen toki tavannut virallisellakin puolella ihania tekijöitä, jotka ovat sydämellään auttamassa, mutta vika on useimmiten systeemissä: liian vähän resursseja, väärin suunnattu, kenelläkään ei ole vastuuta kokonaisuudesta, potilas/asiakas itse joutuu haeskelemaan pieniä palasia sieltä täältä, tai häntä pallotellaan luukulta ja työntekijältä toiselle. Ketä tällainen systeemi palvelee? Työntekijät eivät pysty tekemään työtään kunnolla ja sairastelevat jatkuvan ylikuormittumisen ja kiireen takia. Asiakkaat/potilaat eivät tule kohdatuiksi yksilöinä samoista syistä, jolloin ongelmat syvenevät ja hoidon tarve vain kasvaa, samoin kuin kustannukset, kun alunperin pieni ja nopeastikin hoidettavissa oleva asia vaatiikin sitten pitkittyessään paljon enemmän resursseja. Joka myös nostaa kustannuksia yhteiskunnalle. 

Meillä on Suomessa valtava resurssi täydentävien hoitomuotojen osaajia, on käsittämätöntä, miksi heitä/meitä ei hyödynnetä julkisen sektorin hoitotaakkaa keventämään? Monissa muissa maissa esimerkiksi erilaisia kehoterapioita hyödynnetään sairaalahoidon tukena. Norjassa ekspressiivinen taideterapia on virallisesti hyväksytty psykoterapiamuoto ja sen menetelmiä käytetään julkisissa mielenterveyspalveluissa ja psykiatriassa. Suomessa tehtiin Itä-Suomen yliopistossa tutkimus kalevalaisesta jäsenkorjauksesta, joka osoittautui erittäin tehokkaaksi hoitomuodoksi selkäkipujen hoidossa. Lohjalla tehtiin tutkimusta vauvojen koliikin hoidosta vyöhyketerapialla ja saatiin hyviä tuloksia. Kuitenkaan näitä tuloksia ei ole hyödynnetty laajemmin ihmisten auttamiseksi. Herää kysymys: Miksi? Tämä on yksi asia, jonka edistämiseksi haluan tehdä työtä: ihmiset ansaitsevat kuulla myös näistä muista tavoista hoitaa itseään, jotta jokainen voi tehdä aidosti itselleen sopivia valintoja oman terveytensä hoitamiseksi.

 Minun visioni on integroitu terveydenhoitojärjestelmä, jossa hyödynnetään parhaat puolet modernista lääketieteestä ja täydentävistä ja vaihtoehtoisista hoitomuodoista. Jokainen ihminen kohdataan kokonaisuutena ja hänelle räätälöidään yksilöllinen hoitokokonaisuus juuri hänen tarpeisiinsa. 

Ekspressiivisessä taideterapiassa sen kokonaisvaltainen ihmiskuva puhutteli minua välittömästi ja syvällisesti. Samoin menetelmän perusajatus siitä, että ihminen itse tietää, mitä hän tarvitsee voidakseen paremmin. Siihen tietoon pitää vain päästä käsiksi ja se ei aina tapahdu rationaalisen järjen ja logiikan tasolla. Alitajuisesti meissä on paljon tietoa ja uskomuksia, mutta niiden työstäminen ja muuntaminen meitä tukeviksi ajatuksiksi ja käsityksiksi vaatii jotakin muuta kuin puhumista arkitietoisuuden tasolla tai lääkkeillä tunteiden turruttamista. Tunne-elämän traumat eivät parannu keskustelemalla vaan tehokkailla keho-mieli -hoidoilla ja harjoituksilla.

 Säveltäjä, keksijä, futuristi ja Tulevaisuuden lukujärjestys -kirjan kirjoittaja Perttu Pölönen sanoo, että tulevaisuudessa ihmisen osalle jää luovuus ja kohtaaminen, kaikki se, mikä ei koodiksi voi vääntyä, eikä voi löytyä internetistä. Pölönen sanoo myös, että tehkäämme sellaisia päätöksiä, joista isovanhempamme olisivat ylpeitä ja lapsemme kiitollisia.  Tämä on mielestäni hyvä ohjenuora yhteiskunnan ja maailman rakentamistyössä ja sitä noudatan parhaani mukaan.

sanna.seesvalo@gmail.com