Anu Kalliola

   Valo tulee pohjolasta.

Hei!

Uskon vakaasti, että Dalai Laman sanoin, länsimainen nainen pelastaa maailman. Mutta ilman meidän naisten tarttumista toimeen, aika antaa odottaa vielä itseään.

Minä kerron tarinani kaikille, jotka sen haluavat kuulla.

Se on hoitajan tarina. Hoitajan, joka uupui työtaakkansa alle. Hoitajan, jonka sydän ei kestänyt, kun hoitaminen muuttui vanginvartijan viraksi.

Se on naisen tarina. Naisen, joka on kokenut lapsettomuuden surun ja tyhjän sylin, äitiyden onnen ja huolen.

Minä näen itsessäni monet kasvot.

Ne kasvot voivat olla iltavuorossa olevan yksinhuoltajaäidin kasvot kaupan kassalla.

Uupuneen päiväkodin lastenhoitajan, joka jaksaa ottaa itkevän lapsen syliin ja joka työvuoronsa jälkeen vielä tekee varhaiskasvatussuunnitelmaa.

Tyhjäksi imettyjen naisten kasvot jotka sitkeästi yrittävät ja puskevat ollakseen riittäviä tähän yhteiskuntaan. Hoitavat lapsensa, perheensä ja kotinsa vielä työpäivänsä päätteeksi. Käyden illalla nukkumaan miettien: Olenko minä riittävä?

Tämän tarinan päähenkilö on suomalainen nainen. Nainen, joka on vahva ja joka yrittää olla mies, miesten maailmassa.

Kasvot voivat olla myös vanhuksen kasvot. Vanhuksen, joka  työllään on luonut tämän maan. Uhrauksillaan antanut meille vapauden. Ja nyt tämä vanhus on taakka yhteiskunnalle. Vanhus, joka laitetaan lopulta säilöön, lukkojen taa odottamaan kuolemaa yksin, hylättynä ja turhana.

Kasvot voivat olla pienen lapsen kasvot. Kasvot, jotka hukkuvat massaan, isoissa ryhmissä, joissa ei ole tilaa olla omanlainen, vaikka siitä kauniisti toisin puhutaan. Lapsen, jonka lapsuus on aivan liian lyhyt.

Tämä tarina on meidän jokaisen suomalaisen tarina ja kasvot meidän kaikkien kasvot.

Miten me haluamme tämän tarinan päättyvän?

Rakkaus ja välittäminen ovat avain uuteen yhteiskuntaan.

Pehmeämmät arvot ja inhimmillisyys ovat tulevaisuus. Ihminen on tullut kokemaan tänne onnea ja täyttymystä. Elämän ei ole tarkotus olla jatkuvaa raatamista, kilpailua ja piinaa. Armollisuus itseään kohtaan auttaa olemaan armollinen myös muille. Jokaisella on oikeus saada kokea olevansa rakastettu ja tärkeä juuri sellaisena kuin on. Ihmisen arvo ei ole siinä, miten paljon hänestä voi yhteiskunta hyötyä tai kuinka tuottavaa hänen elämänsä on. Elämä on lahja, jota meidän ihmisten olisi aika alkaa taas kunnioittamaan. 

 

 

Minä olen majakka!  

 

Olen Anu Kalliola, 47 vuotias nainen, joka haluaa jakaa valoaan tässä hetkessä, hetkessä ennen aamunkoittoa.

Koen tärkeäksi  olla tavallisen ihmisen ääni.

Tiedän, että olemme murroksessa, jossa tarvitsemme rohkeutta toimia täysin erilailla kuin aiemmin. Heräämme yksi kerrallaan toisiamme tukien.

Tämän päivän unelma on huomisen todellisuus.

Rakkautta ja valoa sinulle kanssakulkijani!  <3 

 

 

 

Olen Pirkanmaan ehdokas nro 98.  

Tämä muutos, se tehdään yhdessä.

Yksi Kansa – Yksi Planeetta – Yksi Aika

Me olemme maailman perhettä, kansoina ja yksilöinä, ja asumme yhteisellä planeetalla. Nyt, on se aika, jolloin ymmärrämme yhteisen onnellisuuden tärkeyden ja toimimme sen eteen.”

Täytä Kannattajakortti ja Tue Muutosta!

Kannattajakortin täyttäminen ei sido mihinkään, ei jäsenyyden eikä vaalien suhteen. Tietoja ei myöskään jaeta eteenpäin.

Kerro kavereillesi...
  • 210
    Shares

Oletko jo Mukana?

Kokoamme heimollisen sydämellä tekijöitä, joilla on suuri halu vaikuttaa ja olla mukana muutoksessa. Liity mukaan?

Kiitos, sinut on lisätty postituslistaamme.