Suomen juuret ja identiteetti

Suomen juuret ja identiteetti

Tiedämmekö todella, minkälaiset juuret suomalaisilla on?  Entä millainen on identiteettimme kansana? Kristallipuolue haastatteli perinnetietäjä Sami Nuoraa asian tiimoilta.

1. Kuka olet?

Olen Sami Nuora, viisausperinnefilosofi. Tutkin meidän suomalais-karjalaisia juuria ja tutkin myös ns. kalevalaista viisausperinnettä. Olen perustamassa viisausperinnekoulua, joka tulee verkkokurssimuotoon ja se on saatavilla ympäri Suomen. Olen saanut perimätietoja ja oman sukuni juuret ja sukutarina alkaa Karjalasta Metsäpirtti-nimisestä pitäjästä, joka on suuri runonlaulajien ja tietäjien koti. Sieltä on tallennettu enemmän runoutta kuin lähes missään muualla, mm. Larin Paraske on Metsäpirtistä. Hän on yksi tunnetuimpia runonlaulajia, joka on antanut eniten runoja kaikista runonlaulajista.

Kun aloin tutkimaan oman sukuni perimätietoja, niin löysin vähän julkaistuja ja paljon julkaisemattomia perimätietoja, mm. runoja, tarinoita, arvuutuksia ja taikoja. Olin mahdollisesti ensimmäinen, joka oli yli sataan vuoteen päässyt käsiksi näihin tietoihin ja koin syvästi sen, että joku esiäiti kosketti mua jostain kaukaisesta ajasta ja paikasta. Koin, että on mun vastuutehtävä ottaa se soihtu käteen, kantaa sitä ja kertoa viestiä eteenpäin. Esim kansanperinnekortistossa on yli kolme miljoonaa korttia. En halua, että meidän suvun perimätieto vain hukkuu sinne ja katoaa. Lisäksi olen opiskellut intialaista ayurvedaa eli joogan filosofiaa sekä advaita vedantaa eli ykseysfilosofiaa. Teen työkseni ayurvedakonsultaatioita, -luentoja, -työpajoja ja valmennuksia.

Käyn usein podcasteissa puhumassa, ja voitkin löytää mun kotisivuilta monia tunteja mielenkiintoista materiaalia suomalaisten lähes kadonneesta viisausperinteestä, joka on virheellisesti leimattu taikauskoksi. Ennemminkin koen, että kyseessä on muinainen tiede, joka on painettu maan alle.



2. Olet puhunut paljon siitä, että elämme nykyään juurettomuuden aikakautta. Mitä tarkoitat juurettomuudella?

Juurettomuus on kattotermi, joka kuvaa aikamme ongelmien alkusyytä. Juurettomuus ilmenee sekä yksilötasolla ihmisen sisällä että ympäristössä, yhteiskunnassa, elämäntavoissa, kulttuurissa, tieteissä, elävässä kulttuuriperinnössä tai siinä, miten elävä kulttuuriperintö ei yhdistä edellä mainittuja osa-alueita. Joskus puhun myös sielun palautuksesta vastalääkkeenä juurettomuuteen. Juurettomuudesta puhutaan modernissa psykologiassa, esim riippuvuuksien juurettomuusteoria selittää, että ihmisten addiktiot johtuvat juurettomuudesta. Antropologian alalla on havaittu, että alkuperäiskansat eivät kärsineet riippuvuuksista, vaikka heillä oli päihdyttäviä aineita saatavilla. Taikasieniä ja psykedeelisiä juomia käytettiin sielun palautukseen ja henkiparantamiseen. Nykyään näitäkin tutkitaan psykoterapian alalla, ja lupaavia tuloksia on saatu. Alkuperäiskansojen keskuudessa muodostui riippuvuuksia vasta siinä kohtaa, kun sotien, kolonialismin tai ympäristön ja sääolosuhteiden seurauksena alkuperäiskansojen asukkaat menettivät yhteytensä alkuperäiseen elämäntapaan ja elinkeinoon eli toisin sanoen silloin, kun heistä tuli juurettomia.

Juurettomuudesta seuraa henkistä kipua ja yhteyden katkeamista sekä merkityksettömyyttä. Tälle oireilulle haetaan lääkettä riippuvuuksista, oli sitten kyseessä riippuvuus rahapeleihin, rahaan, seksiin, maineeseen, statukseen, valtaan, sairaalloiseen kehon muokkaamiseen tai muuhun vastaavaan. Pohjalla on henkinen kipu. Ihmisen mieli toimii niin, että ihminen tarvitsee esim. rituaaleja. Kun ihmiseltä viedään rituaalit, ihminen löytää itsensä riippuvuuksien ääreltä. Ne ovat rituaalien korvikkeita. Kun tarkastelen yhteiskuntaa ja sen ongelmia kokonaisuutena, näen yhteiskunnan, joka perustuu lähes täysin riippuvuuksien perässä juoksemiselle ja dopamiinijärjestelmän väärinkäytölle tai hajonneelle dopamiinijärjestelmälle. Sielun palautus on yksilötasolla yhteyden, merkityksellisyyden ja identiteetin palauttamista. Yhteisön tasolla se on sitä, että me tiedostamme juuremme ja me muistamme oman alkuperäisen kulttuurimme. Sitä kautta me saamme vastineen sisäiselle tyhjiölle. Me saamme yhteyden toisiimme.

3. Mitä suomalaisten on tärkeää tietää omista juuristaan ja miksi?

Suomalaisten on tärkeää tietää omista juuristaan se, että me olemme suomalais-ugrilaisia ja meidän historiamme on suomalais-ugrilaisten historiaa. Me emme ole itäisiä emmekä läntisiä, me olemme jotain siinä välissä. Niin itä kuin länsi on jo vuosisatojen ajan halunnut omistaa meidät ja kertoa meille, keitä me olemme.

Meidän on ymmärrettävä syvemmin sodankäynnin filosofiaa. Sotia ei voiteta yleensä taistelemalla. Sodat voitetaan vaihtamalla alkuperäiset liput, vaakunat ja tunnukset korvaamalla ne omilla sekä soluttautumalla. Meidän alkuperäinen tunnuksemme on karhu, ei leijona. Esim Pudasjärven vaakuna on säilyttänyt alkuperäistä identiteettiämme. Siinä on karhu, Otava ja kuusikkoa. Suomen vaakuna ja leijona on ilmeisesti ruotsalaisen aatelissuvun tunnus.

Kauan aikaa sitten maailmassa oli tiedettä. Se ei ollut taikauskoa, vaikka tietenkin kansan parissa siihen sekoittui myös taikauskoa. Näinhän tieteellekin käy nykyään. Se ei silti tarkoita sitä, että tiede kokonaan olisi taikauskoa eikä se tarkoita sitä, etteikö muinaisilla tietäjillä olisi ollut tiedettä. Erilaiset kirjastojen ja arkistojen tuhopoltot kolonisaation tai kulttuurikolonisaation yhteydessä on imperialistien tapa toimia, esimerkkejä löytyy ympäri maailman eri vuosisadoilta. Suurimmat tuhopoltot ovat Aleksandrian kirjasto Egyptissä ja Nalandan kirjasto Intiassa. Valloittajat haluavat tuhota kansan identiteetin, juuret ja historian sekä tietoperinteen, sillä ainoastaan juuretonta kansaa voidaan hallita.

Suomessa Turun palo vuonna 1827 on joidenkin mielestä huonosti tutkittu. Mike Pohjola on kirjoittanut aiheesta kiinnostavan kirjan ja antanut myös muutamia kiinnostavia haastatteluja. Hänen mukaansa tsaari hyötyi suuresti siitä palosta. Turun palossa tuhoutui lähes koko kansanperinnearkisto. Kun myöhemmin uusi kansanperinnearkisto perustettiin Helsinkiin, niin se aloitettiin tyhjältä pöydältä. Toki monet puukaupungit ovat palaneet monta kertaa luonnollisista ja luonnottomista syistä. Myös Kuusiston Piispanlinnan palo 1400-luvun alkuvuosikymmeninä oli tapahtuma, jossa menetimme valtavan osan historiaamme. Monissa kirkkojen paloissa olemme menettäneet historiaamme.

Meidän on vaikeaa tietää, mistä me olemme tulossa ja mihin olemme menossa, jos emme tunne omia juuriamme. Me kuitenkin tiedämme paljon. Ongelma on enemmänkin siinä, että me emme ole kiinnostuneita, olemme niin irti. Itse näen niin, että mikäli me voimme palauttaa identiteettimme ja oivaltaa itsemme, me saisimme valtavan paljon tukea esivanhemmiltamme ja toisiltamme. Tällöin me voimme olla todella vahvoja suunnannäyttäjiä koko Euroopalle ja maailmalle.

On sanottu, että valo tulee Pohjolasta. Tämä julkaistiin Tietäjä-lehdessä vuonna 1915. Koko sitaatti on aika pitkä ja mielenkiintoinen, sitä ei yleensä kokonaisuudessaan esitetä missään. Tämä sanonta “Valo tulee Pohjolasta” on noussut yli sadan vuoden jälkeen taas vahvasti kansan tietoisuuteen ja se ei ole sattumaa. Siinä on voimallinen viesti kansallemme, joka kertoo meidän tärkeydestämme tässä ajassa. Tästä kaikesta meidän tulisi filosofoida enemmän. Meidän tulisi rakentaa strategiamme näistä lähtökohdista käsin, sillä ainoastaan, jos muistamme sisäisen henkisen vapauden, voimme ilmaista vapaata yhteiskuntaa. Me emme voi rakentaa vapaata yhteiskuntaa, jos olemme sisäisesti kahlittuja omissa mielemme vankiloissa.

Jos olemme omaksuneet vääristyneen identiteetin, esivanhempamme sanoisivat, että meidät on lumottu. Meille on kerrottu väärää tarinaa siitä, keitä me olemme. Meidän pitäisi kunnioittaa sitä alkuperää, jota me todella edustamme. Me olemme samaanien, tietäjien, runonlaulajien, eränkävijöiden, käsityöläisten ja äärettömän sinnikkäiden ja sisukkaiden ihmisten lapsia. Olemme nousseet todella nopeasti, jopa hämmästyttävän nopeasti, yhdeksi maailman johtavista hyvinvointivaltioista, jolla on teknologista osaamista, mutta jonka toinen jalka edelleen seisoo syvällä maassa, metsissä ja vesistöissä ja jonka sydän on edelleen puoliksi korpien kätköissä. On olemassa muitakin teitä kuin se, johon meitä yritetään vääjäämättä pakottaa. Tämä on tie, johon kansakunta toisensa jälkeen on alistettu vuosisatojen aikana, mutta on olemassa monta muutakin tietä. Ja juuri meidän tehtävä on löytää ja näyttää se ja tehdä siitä uskottava ja kiinnostava ja toimia esimerkkinä kaikille muille. Ja vaikka muut eivät haluaisi seurata, niin silti se on meidän tiemme.

Me emme ole tulleet tänne seuraamaan muita, me olemme tulleet tänne laulamaan omaa syntylauluamme. Me olemme tulleet tänne kertomaan sen, minkä me itse olemme oppineet vuosituhansien kuluessa elämästä.


Sami Nuora
Viisausperinnefilosofi, perinnetietäjä, viisausperinnekoulun kehittäjä

Kuva: Suvi Sistonen

Lämmin kiitos Samille upeasta haastattelusta, joka oli hyvin valaiseva ja jonka viimeiset lauseet syöpyvät väkevinä suomalaisiin sydämiimme!

Lisätietoa Samista ja hänen työstään saat hänen kotisivuiltaan: www.saminuora.com

Haastattelijana Hanna Lindström