Kuka takoo sinun elämäsi rytmin?

Olet olevinasi itsenäinen ihminen, joka tekee päätöksensä omien valintojensa mukaan. Suurelta osin ainakin. Tai niin luulet.

 

Mutta..

Luet lehtiä, kuuntelet radiota, katselet televisiota, seuraat some:n tarjontaa. Joka puolella sinua pommitetaan tiedolla, faktoilla, totuuksilla siitä miten sinun on hyvä elämäsi elää. Alitajuntasi saa viestejä taukoamatta. Ja kuinka ollakaan – kauppaan mennessäsi päätökset ostoksistasi tulevat jostain kuin itsestään. ”D-vitaminoitu leipä… Kyllä, tämähän on hieno juttu, joku tästä ”facessa” tiesi jo kertoakin… Maitotuotteet – oi niitä Mansikkeja ja Mustikkeja laitumilla kirmaamassa! Maito on minulle niin hyväksi. Luustoparkani murenee, jos en ota kärryyni montaa purkkia. Ja hei siis lihaa, rypsipossua – se nyt on niin terve valinta! Oi ja kolesterolia alentava rasva melkein meinasi unohtua. Huh!”

 

Tieteellinen artikkeli toisensa perään iskee tajuntaasi. Kalliilla rahalla tärkeiden ihmisten tekemät tutkimukset eivät voi olla väärässä. Ja lääkäriin voi luottaa, hänhän lääkitsee sinut terveeksi, totta kai. Mainokset esittävät asiat kauniina, kultareunuksin suorastaan. Niistä sinulle tulee hyvä ja luottavainen mieli. Kylläpä sinusta pidetään huolta!

Todellako?

 

Mitä jos kuitenkin ihan vaan itsesi takia hieroisit silmiäsi hetken ja katsoisit uudestaan. Kuuntelisit tarkemmin. Tunnustelisit oloasi..

 

Sait allergioihisi aikanaan lääkkeen. Tai no – kolme itse asiassa. Suihkeen nenäsi limakalvoille, tabletin suun kautta ja silmiin tippoja. Kyllä pysyisivät allergiat kurissa! Tilalle tuli väsymys ja kutiava iho. Lääkäri suositteli hyvää kortisonivoidetta, koska olit jo raapinut ihossasi usean kohdan verille. Muistit, ettei sellaista kannata käyttää pitkään, koska se ohentaa ihoa.
Allergiat(kin) aiheuttivat sinulle stressiä ja verenpaineesi nousi. Koska olit jo ”sen ikäinen” oli lääkäri sitä mieltä, että on hyvä aloittaa verenpainelääkitys. Muuten olisit suuressa vaarassa verenpaineesi kanssa. Hui, sellaista et toki halunnut! Unesi alkoi olla levotonta, heräilit yöllä ja unen päästä oli vaikea enää saada kiinni. Ratkaisu löytyi seuraavasta täydennyksestä lääkekaappiisi; pieni annos unilääkettä kyllä auttaisi.

 

No – elämäsi tuntui muutenkin stressaavan kiireiseltä ja niska jumittui pahasti tuon tuosta. Tulehduskipulääkkeistä oli tullut sinulle jo eräänlaisia pastilleja. Yksi, tai kaksi huuleen ja taas pääsit yhden päivän iltaan asti. Tämän kaiken keskellä suolistosi oli ollut sekaisin jo pitkän aikaa. Närästyslääkkeitä kannattaa käyttää, sanottiin. Ruoan hotkaisit kiireessä kun satuit ehtimään. Se oli sitä mitä sattui käteen osumaan. Mikroateriat, valmiit voileivät, pullat ja suklaapatukat antoivat hetkeksi energiaa hoitaa päivän työt. Olit alakuloinen ja saamaton. Olisiko siihen lääke? Ainakin lasi, tai kolme punaviiniä harva se ilta saivat unohtamaan.

Olit 47-vuotias ja umpisolmussa. Humpat tuntuivat olevan humpattu. Tähän oli tultu – elämä oli hengissä pysymistä, elottomana sätkynukkena eteenpäin sinnittelyä. Ilo oli keinotekoista, hymy päälle liimattu. Sinä olit loppu! 47 vuotta…

 

Ystäväsi oli löytänyt jotain mahtavaa. Ihmisiä, jotka olivat saaneet apua terveyshaasteisiinsa muualta kuin lääkäreiltä. Jotain joka liittyi vitamiineihin, oikeanlaiseen ravintoon, mielen hallintaan. Hän sai sinut puoliväkisin raahattua mukaan luennolle, jossa lääkäreitä ei toki teilattu (meidän kaikkien onni on, että heitä on – mm. kirurgiaa kun ei oikein porkkanoilla korvata!), mutta kerrottiin vaihtoehdoista. Yritettiin lempeästi saada silmiä auki ja katsetta ympäristöön, sekä omaan kehoon. Istuit kädet puuskassa kuuntelemassa. Sinua ei voisi auttaa! Äidilläsikin oli ollut verenpainetta – sukuvika. Sitä paitsi olit jo sen ikäinen, että kyllä keho jo siinä vaiheessa alkaakin temppuilla. Eikä millään ainakaan sitä muuteta, että töissä on KIIRE!
Jotain kuitenkin tapahtui jossain vaiheessa iltaa ja kaikesta vastustuksesta huolimatta joku sai sinut liikahtamaan jumittuneilla laakereillasi.

Alkoi muutos. Askel kerrallaan eteenpäin suuntautuva muutos. Välillä muutaman sivuaskeleenkin otit ja ihan taaksekin päin menit, mutta siihen mennessä kun järjestelit 50-vuotisjuhlaasi, olit täynnä tarmoa, onnellisuutta ja elämäniloa.

 

Mitä tapahtui?
Aloit kyseenalaistaa siihenastisen elämäsi tahtipuikon heiluttajia ja otit ohjat omiin käsiisi. Kaivoit vaihtoehtoista tietoa sen maksetun rinnalle. Tutkit ja vertailit. Täydensit aluksi lääkkeidesi rinnalle

vitamiineja ja luontaisia valmisteita tasapainottamaan kehosi sekamelskaa.
Muutit ruokavaliotasi. Ensin pitikin hampain ja tuskaillen kaiken uuden tiedon kanssa, mutta pikkuhiljaa enemmän kehosi toimintaa tukevia ruokia käyttäen. Olosi muuttui ratkaisevasti paremmaksi jo muutamien ensimmäisten kuukausien aikana ja kun kolme vuotta oli kulunut näytti lääkekaappisi aika tyhjältä. Jääkaappisikin sisältö oli muuttunut varsin erilaiseksi. Mainokset eivät enää olleet kaappisi täyttäjänä. Kuuntelit kehoasi ja sen viestejä.

 

Onni oli huomata, että sinulla olikin kuitenkin mahdollisuuksia vaikuttaa. Myöhäistä ei ollut, eikä tule olemaan monelle muullekaan. AINA voi saada muutosta aikaan, kun vaan ottaa järjen käteen, nöyrtyy pyytämään apua keholtaan (ja muilta), sekä kuuntelee vaistoaan.

Täysissä ruumiin ja sielun voimissa teet työsi erilaisella asenteella, liikut muuallekin kuin töihin, kauppaan ja sohvalle, hymyilet syödessäsi parsakaalia, näytät mahtavaa mallia ikätovereillesi ja ennen kaikkea – olet taas elossa!

 

Humppaa tai valssia, tanssia yhtä kaikki. Nyt tanssit itsellesi. Ja sydämesi tanssii mukana!

 


– MARIIA KOTILA – Olen kohta 43-vuotias kahden itsenäistyvän teinipojan yksinhuoltajaäiti. Toimin yrittäjänä neljättätoista vuotta. Koulutukseltani olen lähihoitaja, mutta elämänvaiheideni vuoksi en sitä työtäni ole tehnyt. Kova koulu selkäkipuni ja sisäisen huonon oloni vuoksi johdatti minut nykyiseen työhöni kehonpuhdistajana ja oppaaana terveellisen elämän pariin. Tein itse täydellisen ruoka- ja elämäntaparemontin tuolloin – viisi vuotta sitten kehon happo-emästasapainoon siirtyen ja nyt kannan sen työni mahtavaa hedelmää ilman entisiä vaivojani! Henkistä matkaa olen tehnyt jo pidempään tietämättä minne olen menossa. Nyt tiedän kaiken tarkoituksen kohdallani ja jatkan sydän avoinna eteenpäin.

Kerro kavereillesi...