Politiikkaa sydämellä, voiko se olla mahdollista?

 

Onko tuo mahdoton yhtälö? Miksi se ei voisi onnistua? Kaikella on aikansa ja kaikki muuttuu silloin, kun ”kuppi täyttyy” tai jopa ylipursuaa pinttyneiden tapojen ylläpitoa vain sen vuoksi, että näin on aina ollut. Pinttyneillä tavoillakin on vaikutuksensa kaikkeen. Nuo vaikutukset syvenevät ja jatkuvat koska ei enää reagoida siihen, että asiat menevät päin männikköä. Toisaalta myös muutoksettomuus ahdistaa.

 

Aina voi kuitenkin itse valita siitä totutusta vaikka hiemankin poikkeavan tavan ja näin toimia muutoksen esimerkkinä. Suuri muutos voi alkaa pienestä ajatuksesta tai teosta ja silloin on lupa odottaa jonkun uuden jo olevan matkalla meille.

 

Annetaan asioiden mennä painollaan ja antaa muutoksen tuulten puhaltaa ensin sanojen muodossa paljon ja monelta taholta. Tällöin myös sellaistenkin – jotka ovat pitäneet vanhasta kiinni, vaikka tulokset eivät niin hyviltä kaiken kannalta katsottuna olisi ehkä näyttäneet – ajatus voi muuttua.

 

”Kun joku voittaa, joku toinen aina häviää.”

 

Tämä on asetelma, josta päättäjien pitäisi päästää irti. Sillä ei ole merkitystä kuka voittaa, vaan sillä, mitä saadaan aikaan ja millä ”hinnalla.” Hinta on paljon muutakin kuin raha ja sen tuoma valta, eikä sitä siksi voi määritellä vain rahassa. Tätä ajatusta on syytä opetella sellaisilla tahoilla, joilla päätöksiä tehdään.

 

On nähtävä myös muut tekijät, kuten luonnon ja ympäristön vahingoittaminen, sekä ihmisen jaksamisen rajat. Itsekkyydellä ei ole milloinkaan päästy hyviin tuloksiin kaiken kannalta ja uskon, että toista mieltä ovat vain itsekkäät itse.

 

Meidän on alettava yksilötasolla ajatella niin, että ei ole yhdentekevää miten asioita tehdään. On ajateltava kaiken merkityksiä kaikkeen. Oma napa ei voi olla aina lähimpänä – kauemmas kannattaa katsoa myös.

 

Jokainen yksilö maailmassa päättää millä hinnalla tuotettua materiaa kuluttaa ja toimii näin ollen suunnan näyttäjänä. Sen jälkeen se ei ole yhdentekevää enää päättäjillekään. Heidän on pakko kohdistaa katsettaan samaan suuntaan, koska kansa niin haluaa. Kun yksilö karsii kulutustaan, vaikuttaa se myös päättäjiin, koska maan talous on heidän käsissään tavallaan. Yksilö on todellisuudessa maailman tärkein vaikuttaja. Meidän yksilöiden pitää ymmärtää arvomme maailman muuttajina.

 

Raha on vaikutin numero yksi talouden ylläpitämisessä tällä hetkellä, eikä mitään muuta suostuta näkemään. Se on yksilötasolla sama asia pienoismittakaavassa kuin päättäjätasolla isossa mittakaavassa. Ihminen – kuluttaja – voi näyttää suuntaa omalla toiminnallaan. Jos jokainen opettelee kuluttamisensa tavat uudelleen harkitsevampaan ja parempaan suuntaan, vie se muutosta jo pitkälle.

 

”Tarvitsenko oikeasti kaikkea mihin olen tottunut?”

 

Silloin vaikutus on suuri kaikkeen. Karsimista tarvitaan ja meillä on siihen varaa. Kun turha karsiutuu, jäljelle jää se tärkeä. Kun tarpeeksi moni karsii edes vähän kaikesta turhastaan, säästyy paljon. Aloitetaan itsestämme, niin muutos alkaa pikkuhiljaa toteutua.

 

Paniikkisuhtautuminen siihen muutokseen on shokinomainen; ”Meiltähän loppuu kaikki! Miten on varaa ostaa muuta kuin halpatuotteita, kun rahaa ei ole? Entä lapset, vanhat ja sairaat- miten heidän käy?” Perheet ovat pieniä valtakuntia – pitää oppia suhteuttamaan menonsa tuloihin ja tehdä muutoksia henkilökohtaisen talouselämänsä nykytilanteen mukaan. Sama pätee valtakunnallisestikin – ei pitäisi velalla elää valtakunnassakaan, vaan tutkia silloin syvemmin, missä on mennyt pieleen.

 

On pakko suhteuttaa menot tuloihinsa ja elää sen mukaan. Ei voi pitää vanhasta kiinni, jos tulot romahtavat. Täytyy sovitella, etsiä muutosta ja vaihtoehtoja. Vaihtoehdossa voi olla hyvän siemen, josta se talous taas alkaa elpyä. Ajatusta voisi jatkaa vaikka kuinka; miksi tuoda hedelmiä kaukomailta, kun omassa maassa luonnon antimet jäävät metsiin? Onko tarkoitettu niin? Miksi emme hyödynnä niitä tarpeeksi, vaan koemme puutetta? Onko luonnon antimilla oikeasti tarkoitettu käydä maailmankauppaa? Mitä jos ne ovat tarkoitettu ainoastaan sen alueen ihmisten ravinnoksi, jolla ne kasvavat, eivätkä yhtään edemmäksi?

 

Meistä yksilöistä kaikki lähtee viime kädessä kuitenkin, niin se vain on. Takaraivoon iskeytynyt ajattelumallimme estää hyväksymästä sen. Itsestä on kuitenkin lähdettävä, meidän jokaisen. Vaihtoehtoja on, kun niitä haluaa hakea. Kun kiinnipitämisen ajattelumalli muuttuu, ihminenkin muuttuu ja kun ihminen muuttuu, politiikkakin muuttuu ja sitä myötä talouselämä ja vaikka koko maailma. Emmekö jokainen haluaisi sydämessämme asioiden näin olevankin?

 

Me kansalaiset suhtaudumme äänestämiseen velvollisuutena, kun se oikeasti on oikeutemme. Pidämme kiinni totutusta ”niin kuin on aina ollut” – ajatuksesta, vaikka tulokset eivät aina miellyttäisikään. Ihmisen suurempi tehtävä on olla vaikuttaja. Tämä ei rajoitu pelkästään äänestämiseen, vaan se on kaikkea toimintaa, jolla itse voi olla esimerkkinä sydämestä lähtevälle hyvälle. Itse ymmärsin tuon vaikuttamisen hienouden vasta sen jälkeen, kun se minulta vietiin työyhteisössä.

 

Monta kertaa ymmärrämme asioita vasta menetyksen kautta. Näin ei tarvitse olla, vaan voimme vaikuttaa kaikki sillä ”aseella” joka meillä jokaisella on – sydämellä, joka itselleni symboloi Rakkauden energialla toimimista. Meille ihmisille olisi hyväksi inhimillisyyden lähtökohta kaikkeen. Sitä ei voi tarpeeksi painottaa, koska inhimillisyydessä on Rakkauden alku.

 

– Senja Pekkola

 

 

Senja Pekkola, Kuusankoski – Koulua olen käynyt minulle sopivan määrän ja työtä olen onnekseni aina saanut tehdä. Minun sydämeni asiaa ovat työyhteisöjen asiat. Minä välitän siitä, miten ihminen siellä yhteisössä jaksaa ja miten yhteisö voi kokonaisuutena katsottuna. Henkisyys voitaisiin ottaa johtamisen osaksi, jotta tasapainoa löytyisi stressitilojen sijaan. Oikeudenmukaisuus ja inhimillisyys ovat tärkeitä arvoja myös työelämässä nähdä. Se on minun viestini työmaailmalle.

Kerro kavereillesi...
  • 167
    Shares
  • 167
    Shares