top of page

Kirje arvoisalle lainsäätäjälle

Toimielimet ja tiedotusvälineet ovat koko tämän kriisin ajan kampanjoineet leppymättä sellaisen viruksen torjumiseksi, jonka olemassaolosta ja vaarallisuudesta käydään voimakasta tieteellistä keskustelua. Samaa kiivasta keskustelua käydään, vaikkei siitä tiedotusvälineissä kerrotakaan, ennätysajassa tuotetun rokotteen kehutusta turvallisuudesta ja tehokkuudesta. Se ei kuitenkaan arvovaltaisten mielipiteiden mukaan olekaan rokote vaan pikemminkin geeniseerumi.


On myös tieteentekijöitä, jotka väittävät, että viruksia ei ole koskaan eristetty prosessilla, joka antaisi varmuuden niiden todellisesta olemassaolosta.


Vaikka olen itsekin oppinut vuosien varrella paljon tästä asiasta ja ilmaissut tietoon perustuvia mielipiteitä, uskon, että avain väestöön kohdistuvan mittaamattoman epäoikeudenmukaisuuden ylläpitämiseen ei ole tieteellinen ”totuus” vaan oikeudellinen ”totuus”. Tiede ei tarjoa totuutta, vaan pikemminkin tutkimusmenetelmän, joka voi antaa tänään yhden tuloksen ja huomenna toisen ja siten kumota aiemmat tulokset. Vaikka poliittiset päätökset voivat perustua tietoon, ne eivät voi perustua ensisijaisesti täydelliseen tieteeseen, sillä silloin kyse ei olisi enää tieteestä vaan dogmaattisista uskomuksista. Lisäksi tiede ei perustu konsensukseen, joten tieteen ja politiikan sekoittaminen keskenään voi olla hyvin vaarallista.


Vaikka jokainen voi vapaasti uskoa mitä haluaa, oikeudellinen näkökohta on kaikkein olennaisin, sillä se takaa luonnolliset ihmisoikeudet ja länsimaisten perustuslakien kunnioittamisen, jotka on hyväksytty vuosisatojen epäoikeudenmukaisuuksien jälkeen.


En ole juristi, mutta olen opiskellut lakia, ja olen usein saanut tilaisuuden käsitellä oikeudellista argumentointia akateemisella tasolla. Haluaisin nyt tehdä samoin seuraavilla perusteluilla:


7 §

Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen

Jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.


Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti.

Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen, määrää tuomioistuin. Muun vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla.


Monet ovat väittäneet, että Suomen perustuslaissa säädetään, että koskemattomuuden ja vapauden periaatteista voidaan poiketa tietyissä tapauksissa ja että näitä periaatteita voidaan näin ollen rikkoa. Tämä voidaan päätellä osasta ilman laissa säädettyä perustetta. Tätä johtopäätöstä ei kuitenkaan voida tehdä. Ensinnäkin säännöksessä viitataan tapauksiin, joissa henkilö rikkoo voimassa olevaa lakia ja näin ollen siinä annetaan poliisille valtuudet puuttua asiaan muiden henkilöiden vapauden ja turvallisuuden suojelemiseksi, joissakin tapauksissa jopa voimakeinoja käyttäen, kun muuta vaihtoehtoa ei ole. Samoin tässä säännöksessä annetaan tuomarille valtuudet määrätä rangaistus, johon liittyy vapauden rajoittaminen. Juuri mainittu näyttää olevan pykälän oikea tulkinta. Ilman tätä osaa ketään ei voitaisi pidättää tai tuomita oikeudessa. Se, että lainsäätäjän tarkoituksena oli käsitellä mainittua tapausta, voidaan päätellä pykälän jatkosta, jossa puhutaan rangaistuksesta eikä uudesta lainsäädännöstä. Pykälässä viitataan siis viranomaisten mahdollisuuteen puuttua asiaan, jos perustuslain mukaisia lakeja rikotaan — ei siihen, että eduskunta voisi puuttua asiaan ja säätää lakeja, jotka rikkovat itse pykälää. Pykälässä ei siis viitata tapaukseen, jossa uusi laki voi poiketa perustuslaista. Perustuslain tarkoitus ei ole suojata kansalaista esim. tavanomaiselta varkaudelta, vaan pikemminkin viranomaisten vallankäytöltä. Jos lainsäädännön kautta saisi poiketa perustuslaista vailla mitään perusteluita, tekosyyn tai pelottelun avulla, mihin perustuslakia sitten tarvitaan? Aina on mahdollista keksiä joku syy.

Edellä mainitun pykälän lisäksi voidaan mainita myös oikeus elinkeinoon, oikeus sosiaaliturvaan sekä syrjintää koskevat pykälät.


18 §

Oikeus työhön ja elinkeinovapaus

Jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.

Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Oikeudesta työllistävään koulutukseen säädetään lailla.

Ketään ei saa ilman lakiin perustuvaa syytä erottaa työstä.


6 §

Yhdenvertaisuus

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.


19 §

Oikeus sosiaaliturvaan

Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.


Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.

Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.


Hypoteettisesti, jos rokote olisi pakollinen, rangaistus pakollisuuden noudattamatta jättämisestä voisi olla esimerkiksi sakko, kuten monet arvostetut juristit ovat todenneet. Rangaistus ei saa johtaa nälästä kärsimiseen! Sellainen rangaistus olisi suhteeton, koska ihmisen suusta ei voi ottaa leipää pois. Jopa vangeille, jotka ovat syyllisiä törkeisiin tekoihin, annetaan nukkumapaikka ja ruokaa. Henkilöä ei voi rangaista työn ja elinkeinon menettämisellä, joka vaikuttaa myös hänen perheeseensä ja lapsiinsa, eikä yhteisöstä häädöllä, mikä taas tarkoittaa syrjintää. Erään juristin mukaan tämä rangaistus olisi verrannollinen kuolemantuomioon. Ja on riski, että tällainen hyväksyntä avaisi tulevaisuudessa ovet vankilarangaistukseen niille, jotka eivät halua ottaa milloin mitäkin pakolliseksi määrättyä lääkettä.


Edellä mainituissa pykälissä kielletään työoikeuden rajoittaminen terveydentilaa tai sairaanhoitoa koskevien ehtojen perusteella, jotka eivät saa koskaan olla pakollisia, edes potilaslain mukaan.

Tässäkin tapauksessa perustuslain 6. pykälän kohdassa ilman hyväksyttävää perustetta viitattaneen tiettyihin ammatteihin, jotka asettavat vaatimuksia henkilön fyysisille tai psyykkisille ominaisuuksille. Se ei todellakaan voi viitata tapaukseen, jossa halutaan määrätä lääkitystä, mikä olisi myös 7. pykälän vastaista.

Itse asiassa laki kieltää lääketieteellisen hoidon ilman tietoon perustuvaa suostumusta.


6 §

Potilaan itsemääräämisoikeus

Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.


Pykälässä 6 sanotaan, että itsemääräämisoikeus ei ole voimassa tartuntatautilakia koskevissa asioissa, jossa puolestaan lukee:


47 §

Pakollinen rokotus

Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää järjestettäväksi pakollinen rokotus, jos kattava rokottaminen on välttämätöntä väestön tai sen osan hengelle ja terveydelle vakavaa vahinkoa aiheuttavan yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi. Pakollinen rokotus voidaan rajoittaa myös tiettyyn väestön osaan, ryhmään tai ikäluokkaan.

Kunnan on järjestettävä 1 momentissa tarkoitettu pakollinen rokotus.


Pykälät 47, 48 ja 48a ovat perustuslain 7. pykälän vastaiset, koska ne edellyttävät koskemista ihmiseen ilman hänen suostumustaan, ja jos niin tehdään, on se selvästi väkivallan teko, pahoinpitelyä ja ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua. Lisäksi jos kattava rokottaminen on välttämätöntä väestön tai sen osan hengelle ja terveydelle vakavaa vahinkoa aiheuttavan yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi ei voi olla muuta kuin lainsäätäjän mielipide tai yleinen uskomus, eikä fakta.


Lakiin ei voi sisällyttää mielipiteitä, jotka voivat helposti myös muuttua ajan myötä. Muuten laki ei ole varma, vaan riippuu jonkun henkilön väliaikaisesta mielipiteestä. Niin kuin jo aiemmin on mainittu, tieteelliset havainnot eivät kerro totuutta, ja rokottaminen on myös kovasti kiistelty asia: on alkanut kertyä enemmän ja enemmän dataa, jonka mukaan rokottamattomat ovat terveempiä kuin rokotetut. On olemassa sekä valtavasti tietoa rokotteiden yleisistä haittavaikutuksista että tuomioistuinten antamia päätöksiä, joissa on todistettu mRNA-injektioiden aiheuttavan kuolemia.

Pykälä 47 myös perustuu virheelliseen käsitykseen siitä, että rokottautuminen olisi ainoa keino vähentää tartuntoja. Niin sanottujen ”koronarokotteiden” osalta sekä Euroopan lääkevirasto EMA ja lääkeyhtiö Pfizer toteavat, että kyseisiä tuotteita ei ole testattu eikä käyttölupaa ole myönnetty siksi että ne antaisivat immuniteettia koronavirukselle, tai että ne estäisivät tartuntoja. Käyttölupa myönnettiin sillä teoreettisella perusteella, että rokote vähentäisi vakavan tautimuodon riskiä. Eli laki jättää huomiotta, että kyseinen tuote ei vastaa lain tarkoitusta. Ei siis tule selväksi, minkä takia tuo injektio olisi pakollinen. Jos se ei estä tartuntoja, onko lain tavoite joku toinen, jota ei ole suomalaisille kerrottu?


Jos rokote antaisi tehokkaan suojan ottajalleen, muiden henkilöiden rokotusstatuksella ei pitäisi olla mitään merkitystä. Molemmissa tapauksissa, oli rokote sitten tehokas tai ei, pakkolaille ei ole perusteluja.


On myös olemassa tutkijoiden ja lääkäreiden kannanottoja, joiden mukaan prosessi, jolla eristetään viruksia, ei ole pätevä. PCR-testiä on myös kuvailtu keinoksi, joka on hyödyllinen tieteellisissä tutkimuksissa, mutta arkipäivän diagnostiikassa siihen liittyy merkittäviä riskejä vääristä tuloksista. Noiden kannanottojen mukaan on mahdotonta päättää, onko henkilö viruksen kantaja vai ei. Monet eurooppalaiset tuomioistuimet (Lissabon, Wien ja Weimar) ovat myös todenneet PCR-tekniikan epäsopivaksi kliiniseen diagnostiikkaan. Miten sitten voitaisiin päättää tuosta ”välttämättömästä” rokottamisesta? Sitä ei voida tehdä pelkällä lääketeollisuuden suosituksella. Tai muuten kai meidän pitäisi ryhtyä sotimaan, koska aseteollisuus niin suosittelee.

Koska kukaan ei pysty takaamaan, että lääke ei aiheuttaisi vahinkoa, eikä kellään ole totuutta taskussaan sen välttämättömyydestä, lääkettä ei voi antaa pakollisesti kenellekään. Lääkitys on henkilökohtainen asia, johon lainsäätäjä ei voi puuttua. Ainoa mahdollinen tapaus on rauhoittava (ja varmasti harmittomaksi todettu) lääke, joka tuomion seurauksena jouduttaisiin antamaan mielisairaalle henkilölle, joka muutoin vaarantaisi muiden hengen.


Kysymys on: jos lääke vahingossa tappaa henkilön, kuka ottaa vastuun? Kuka pystyy maksamaan sellaisen vahingon? Ehkä se, joka on puoltanut välttämättömyyttä? Suomessa ylikuolleisuus on vuonna 2022 kasvanut verrattuna vuoteen 2020. Se ei varmasti ole tapahtunut liikenneonnettomuuksien vuoksi. Sen henkilön, joka väitti lääkkeen antamista välttämättömäksi, pitäisi ehkä maksaa omasta taskustaan tämä lasku, koska näyttää siltä, että mitä hän teki, oli väärin.


Jos rokote voisi olla pakollinen sen takia, että olemassa olisi ihmiskuntaa vastaan hyökkäävä virus (jota tosin ei näy ja jota kukaan ei ole identifioinut riittävällä varmuudella), niin samalla logiikalla ihmisten olisi pakko pitää asetta taskussaan, koska jossain paikoissa on jengejä. Elämä sisältää riskejä eikä ketään voi syyttää siitä, että hänellä on loinen tai sieni, joka sitten siirtyy toiselle henkilölle. Jos niin olisi, myös kaikki eläimet pitäisi eristää, koska niiden kautta saattaisi mahdollisesti tulla sairauksia. Samalla pitäisi varmaankin kieltää tupakointi myös ulkotiloissa, koska savu kulkeutuu kuitenkin muualle. Henkilön vapautta saa rajoittaa vain silloin, kun hän on omasta tahdostaan tai mielisairauden vuoksi vaarallinen muille.


Eli, kukaan ei saa päättää toisten kehosta ja elämästä, tämän perustuslain 7. pykälä kertoo! Periaatteessa 7. pykälän mukaan se vapaus, jota pitää rajoittaa, on henkilöillä, jotka haluavat antaa pakkolääkitystä — ei henkilöillä, jotka pakotetaan ottamaan lääkeainetta kehoonsa.

48 ja 48a ovat selvästi myös perustuslain 6. ja 18. pykälän vastaiset, koska pakkohoitoa edellytetään, jotta henkilö voisi tehdä töitä.


Jos katsotaan esimerkkejä ulkomailta, jossa tuomarit ovat jo alkaneet toimia, niin eräs uusi asetus heikentää Italian pandemiapolitiikkaa ja erityisesti pakollista rokotusta, joka otettiin käyttöön ”super green passin” myötä, jossa työpaikan säilyminen sidottiin ”koronarokotteiden” ottamiseen.

Kuukausi sitten Toscanan psykologijärjestöön kuuluvan työntekijän riitautettua työsuhteensa keskeyttämismääräyksen tuomari Susanna Zanda lausui Rooman syyttäjänvirastolle lähetetyssä määräyksessään, että ”yhtäkään kansalaista ei voida uhrata lääketieteellisiin kokeisiin, koska ihmisarvo on loukkaamaton”. Zanda viittasi tärkeisiin oikeuslähteisiin, kuten Nizzan peruskirjaan ja Italian perustuslakituomioistuimen aiempiin tuomioihin.


Firenzen tuomioistuin päätti, että rokottautumisvelvoite rikkoo Italian perustuslain lisäksi myös Euroopan unionin perusoikeuskirjaa. Päätöksellä vahvistetaan psykologin palauttaminen takaisin virkaansa, koska hänet oli hyllytetty rokottamattomuuden takia.


Zanda kirjoittaa määräyksessään Italian lainsäädännön ristiriitaisuuksista suhteessa eurooppalaiseen lainsäädäntöön seuraavaa: ”Mitä tulee 3. pykälään: Nizzan peruskirjan 21. pykälään mukaisesti on syytä huomata, että on olemassa EU:n asetus, joka koskee rokottamista covid 19 -tartuntaa vastaan, sillä Euroopan unioni on käynnistänyt useita sääntelytoimia, jotka ovat aina ilmaisseet syrjimättömyyden ja vapaan ja tietoon perustuvan suostumuksen kunnioittamisen periaatteet, alkaen rokotusten aikataulua koskevista asetuksista ja siirtyen Euroopan kansalaisten liikkuvuutta koskevaan asetukseen 953/21, jolla suojellaan niitä, jotka eivät voi eivätkä myöskään ”halua” rokottautua. Eurooppalaisessa päätöslauselmassa nro 2361/21 [...] suositellaan myös valtioille asianmukaista tiedotuskampanjaa, erityisesti rokotteen pakottomuudesta, sen turvallisuudesta ja mahdollisista haittavaikutuksista, jotta varmistetaan tietoinen ja vapaa valinta ilman minkäänlaista syrjintää tai epäedullista kohtelua niiden osalta, jotka päättävät olla ottamatta rokotetta, ja korostetaan, että kaikkien rokotustodistusten olisi oltava ainoastaan valvontatarkoituksessa.”


28. marraskuuta päivätty päätös on peräisin L’Aquilan tuomioistuimelta, ja se koskee vuosi sitten tapahtunutta lainvastaista erottamista, joka kohdistui kaupungin sairaalan siivousjärjestelmän työntekijään, joka valitti asiasta ammattiliiton kautta. Viitaten vuoden 2021 asetuksissa korostettuun ”tartuntojen ehkäisemiseen” liittyvään tekijään työoikeuden tuomari Giulio Cruciani totesi päättäväisesti, että työsuhteen keskeyttäminen oli perusteeton, koska ”ei ole olemassa tieteellistä näyttöä siitä, että rokotettu henkilö ei saa tartuntaa tällä hetkellä markkinoilla olevilla tuotteilla eikä tartuta itse”. Tuomari päätti, että yrityksen on maksettava sekä palkka, joka on jäänyt maksamatta keskeytyksen ajalta, että 2 500 euroa oikeudenkäyntikuluja varten.

Myös Kreikan korkein hallintotuomioistuin päätti torstaina 24. marraskuuta, että terveydenhuoltohenkilöstön rokottautumisvaatimuksen jatkaminen Kreikassa on perustuslain vastaista. Päätöksen pitäisi merkitä rokottamattomien kreikkalaisten terveydenhuollon työntekijöiden 15 kuukautta kestäneen ahdingon päättymistä. Heidät on pidätetty virantoimituksesta ilman palkkaa 1. syyskuuta 2021 alkaen, koska he päättivät olla ottamatta ”rokotusta” koronaa vastaan. 6 tuomaria äänesti puolesta ja vain yksi vastaan.


Hallintotuomioistuimen päätöksellä myös lopetettiin Kreikan terveysministeriön 14. huhtikuuta 2022 aloittama määräaikaisen hoitohenkilöstön rekrytointiprosessi, jolla korvattaisiin keskeytetty henkilöstö.


Haluaisin tällä kirjeellä kertoa viranomaisille, että lain valmistelun rinnalla olisi heidän tehtävänsä tarkistaa sekä perustuslain alkuperäinen tulkinta että eettisyyteen perustuva ajattelu kansalaisten hyväksi. Ihmisoikeudet koskevat luonnollista lakia, eikä kukaan voi niitä myöntää tai ottaa pois, vaan ihmiset omistavat ne syntyessään. Valitettavasti tämä unohtuu liian usein: ehkä se tulisikin lisätä perustuslakiin lainsäätäjien työn helpottamiseksi ja muistutukseksi siitä, että tulkinnanvaraa ei ole.


Maurizio Sajeva


Recent Posts

See All

Maurizio Sajeva, 20.01.2023 Kristallipuolue on vapaa paikka kaikille niille, joilla on jalat maassa ja konkreettiset ratkaisut mielessä, mutta jotka ajattelevat järjen lisäksi myös sydämellä Olen aiem

bottom of page