Tänä itsenäisyyspäivänä, jonkin aikaa hereillä oltuani, kirjoitin sosiaaliseen mediaan seuraavan kysymyksen: Oletteko koskaan miettineet, mitä itsenäisyys teille merkitsee ja varsinkin että mistä se koostuu? Jos olet, niin mitä vastaat?
Oletin, että saan vastaukseksi oman sosiaalisen ympäristöni kaltaisia vastauksia ulkoiseen maailmaan peilaten. Sellaisia, joissa kerrotaan että maamme lainsäädöntö ei olisi EU:lle alisteinen, että olisimme sotilaallisesti liittoutumattomia eli itsenäisiä, että meillä olisi oma talouspolitiikka mukaanlukien valtiollinen valuuttamme. Myös kehollinen itsemääräämisoikeus on itsenäisyyttä. Kuitenkin, koska henkinen olen, niin sainkin paljon upeampia vastauksia, sisäiseen maailmaan keskittyen, joista tässä muutama esimerkki: "Vastuun ottamista omasta elämästään" "Omien rajojen hahmottamista ja selkeytymistä" "Vapautta toisten hallinnasta. Sen vapauden kanssa käsi kädessä kulkee itsestään ja valinnoistaan vastuun kantaminen. Yhtälailla kuin vastuu, todellisen itsenäisyyden kanssa kulkee myös kunnioitus. Kunnioitus itseä ja toista kohtaan on itsenäisen ihmisen merkki." Kuitenkin se, mikä minut itseni eniten pysäytti, oli julkaisuun liittämäni kuva, jonka nimesin oma-aloitteisesti Uskoksi hyvyyteen. Koen, että kuvassa oleva omassa voimassaan ja totuudessaan vakaasti oleva leijona edustaa meille hyvää auktoriteettia. Sellaista joka näkee asioiden todellisen laidan ja on valmis puolustamaan muuta perhettään, heimoaan, jota viaton karitsa edustaa. Se mitä minulle tämä kuva viestii, on että meihin ihmisiin on sisäänrakennettuna usko hyvyyteen, joka samaan aikaan on suuri voimavaramme sekä akilleen kantapäämme. Varhaisimmat auktoriteettimme ovat vanhempamme ja kun kasvamme, saamme siihen lisäksi koulun opettajineen sekä median ja poliitikot. Meistä jokainen on valintojen edessä. Joko luotamme, että kaikki auktoriteettimme ovat hyviä, tai olemme valmiita menettämään lapsuudessamme saadun turvan hyvästä sellaisesta. Kumpikaan valinta ei ole helppo, varsinkaan seuraamuksiltaan. Puhtaasti hyviä auktoriteetteja näkevä kokee, usein alitajuntaisesti, että kaikki hänen maailmankuvaansa horjuttavat ihmiset ovat hänen sisäiselle turvallisuudelle uhka. Toisaalta, jos suostuu hyväksymään että jotkut auktoriteettimme ovat vahingollisia itsellemme, niin sekin vie pois pohjaa sisäiseltä turvaltamme. Jokainen meistä on ollut tuo kyseinen karitsa, ja se vieläkin on meissä kaikissa. Meissä kaikissa asuu myös tuo hyvä leijona, ja onkin jokaisen oma valinta, millaisella aikataululla sellaiseksi haluaa kasvaa. Itsenäiseksi, omaksi auktoriteetikseen. Sellaiseksi, joka näkee että vaikka jotkut laumastamme harhailevat, niin heitä ei hylätä, vaikka rajat voidaankin osoittaa. Sellaiseksi, joka on myös valmis ottamaan itse apua sekä opastusta vastaan, jotta sitä voi puhtaammin muille jakaa. Tämän kuvan myötä, minä ensimmäisen kerran hyväksyin Suomi-Leijonan. Se kuvaa meidän kansaamme, sitä harmoniaa jota kohden kuljemme. Siinä on myös Suomen värit, puhtaat, rauhaa ja totuutta tuovat. Voin myös ensimmäistä kertaa vuosikausiin toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää, koska nyt ymmärrän, sosiaalisen median ystävieni opastamana, että itsenäisyys löytyy ensin sisältämme, josta se sen jälkeen heijastuu ulospäin. Loppujen lopuksi ja aluksi, niin mitä meillä jää on se mistä lähdimme. Se on toteamus ja kehoitus, usko hyvyyteen. Hyvää itsenäisyyspäivää! Juho Lyytikäinen Kristallipuolueen hallituksen pj.
Comentarios