Minulla oli mahdollisuus viikonlopun mittaiseen hiljaisuuden kuulostelemiseen, puhumattomuuteen, tekemättömyyteen, luonnossa olemiseen. Sain nauttia omasta ajasta ja hiljaisuudesta. Kun muut äänet vaimenivat, minulle itselleni jäi tilaa. Minulla oli mahdollisuus tutkia, miten juuri nyt jaksan ja kysellä itseltäni, mitä minulle kuuluu.

 

Kun puhe puuttuu, herkistyvät ja tarkentuvat muut aistit hetki hetkeltä. Aistit heräävät, kun ihminen pysähtyy ja rauhoittuu. Ihminen alkaa nähdä. Ihminen alkaa kuulla. Ihminen alkaa tuntea.

 

Istuin heräävän kevään sylissä aistit herkkinä. Olin hiljaisuuden retriitissä.

 

Miten paljon jää kuulematta …

miten paljon jää näkemättä …

miten paljon jää haistelematta …

miten paljon jää koskettelematta …

 

Ellei pysähdy …

ellei pysähdy hetkeen …

 

Hetkiä, joihin pysähdyin. Hetkiä, jotka koskettivat.

  – Concerto Grosso

 

Viikonlopun päivät täytti hiljaisuus ja Concerto Grosso – lintujen kevätkonsertti. Yksin ja/tai yhdessä. Soolo ja tutti. Tutti ja soolo. Yöllä kuului järveltä vesilintujen kiihkeä töräyttely. Säätelin äänenvoimakkuutta avaamalla ja sulkemalla huoneeni ikkunaa. Aamulla auringon hitaasti noustessa orkesteri sai jatkuvasti lisävahvistusta. Uusia laulajia ilmaantui kiihkeästi lennellen paikalle. Kutsuttiin kumppania, suojeltiin omaa pesää. Kauniita sooloesityksiä. Viserrystä, piipitystä, lurituksia ja väliin töräytys. Ja sitten taas tutti. Kiihkeiden aamutuntien jälkeen olivat vuorossa konsertin rauhallisemmat osiot. Istahdin penkille kuuntelemaan lumoavan kauniita sooloesityksiä. Pieni lintu – suuri ääni. Pienen pieni lintunen lauloi koko pieni linnunkeho täristen kevään tulolle. Uskomatonta! Orkesterin lyömäsoittajiksi ilmaantuivat tikat.

 

Lintujen kevätkonsertin teemana toistui ilo kevään heräämisestä ja sivujuonteena luopumisen suru. Kuulin tarinan lintupariskunnasta. Puoliso oli laulunsa laulanut ja makasi kuolleena hiekkatiellä. Kumppani ei hievahtanut puolisonsa viereltä puoleentoista tuntiin. Seisoi kuin haudan partaalla. Kuinkahan pitkä on linnun suru? Ihmisellä se on elämän mittainen. Seison edelleen kaksi ja puoli vuotta sitten kuolleen poikani haudalla.

 

Aurinko tanssii

Aamu-usvaa järvellä. Aurinko nousi hitaasti ja rauhallisesti. Näkymä järvelle oli lumoavan kaunis. Yhtäkkiä alkoi aurinko tanssia. Kirkkaita, kimaltelevia jalokiviä järven pinnalla. Auringon ilotulitus. Rytmikkäästi tanssivat valokeijut järven pinnalla. Ei tällaiselle näylle löydy sanoja … Haltioituneena ja mykistyneenä istuin ja ihailin tätä luonnon valoshowta. Pitkään ja hartaasti.

 

 

Tuuli hyväilee

Kävelin polkua pitkin ja minua hyväiltiin. Lempeä kevättuuli hyväili poskiani. Oli ihmeellistä aistia tuulen voimakkuuden äärimmäisen hienovaraiset muutokset. Lämmin tuuli, viileä tuuli. Välillä istahdin penkille ja laitoin silmät kiinni. Tuulen sively ja hyväily tuntui höyhenien sipaisuilta. Uinahdin ja unohdin. Kaiken muun.

 

Luonto muotoilee

Luonnon muotokieli on rikas ja ihmeellinen. Silmäni avautuivat vähitellen, näköni tarkentui. Koko ajan löytyi pieniä yksityiskohtia. Kukkia, lehtiä, heiniä, sammalta, oksia, kiviä. Kaikki yksilöitä. Katselin ja ihmettelin lapsen silmin. Näin käärmeen, vaikka se oli katkennut oksa. Odottelin kiven kolosta metsän menninkäistä.

 

Hiljaisuus kuuluu

Oli ihmeellistä kuulla hiljaisuus. Oli ihmeellistä kuulla ääni hiljaisuudessa.

Istuin penkillä silmät kiinni. Yhtäkkiä kuului rasahdus. Olin varma, että minua lähestyy joku isompi eläin. Eläin oli varpunen! Pienikin ääni kuuluu suurena, jos tuo ääni rikkoo hiljaisuuden. Kimalaisen pörinäkin kuulosti helikopterin hurinalta.

 

Kevään värit

Kevään väreinä vihreätä, valkoista ja sinistä. Miten kaunis on kevään tuore ja raikas vihreä! Se on lupaus kesästä. Kevään ensikukkaa leskenlehteä en viikonlopun aikana tavannut. Nyt olivat vuorossa vuokot. Valkovuokot ja sinivuokot. Erikseen ja sulassa sovussa yhdessä. Ihania kukkameriä. Terälehdet auringosta auki ja illalla uneen vaipuneina.

 

Muurahaisten matkue

Pitkään seurasin muurahaisten kulkua hiekkatiellä. Terhakkaita, puuhakkaita, voimakkaita kulkijoita. Selkeä tavoite mielessään. Toivotin näille eläinmaailman ahkeroijille hyvää jatkoa. Onkohan muurahaisilla omat enkelit, jotka suojelisivat ihmisten isoilta askelilta? Ainakin keveä keltasiipinen sitruunaperhonen lenteli lähistöllä.

Kevät heräsi.

Istuin kevään sylissä.

Heräsin kevääseen.

 

Pysähtyminen, rauhoittuminen ja oleminen ovat parasta mahdollista itsehoitoa.

Sinulla on mahdollisuus löytää itseäsi.

Sinulla on mahdollisuus löytää avaimia jaksamiseen, hyvään oloon, hyvään elämään.

Sinulla on mahdollisuus löytää uudelleen maailma, joka oli kadonnut – lapsuutesi maailma,

aistien maailma.

 

 

Linnunlaulun aikaan, keväällä 2014

 

Saila Törnebladh

 

Saila Törnebladh – Nana Saila – the loving, caring and the most harmonizing humasex you’ll ever meet 😉 Olen elämää, ihmisiä, eläimiä, luontoa ja rauhaa rakastava Harmaahapsi. Sosiaalikasvattaja ja terapeuttisten kuvataideryhmien ohjaaja varhaiskasvatuksessa ja monikulttuurisessa perhetyössä. Muita tärkeitä virkoja: ihmisen virka ja elämän taiteilija. Olen vegaani. Köpöttelen elämää eteenpäin jokaisesta päivästä iloiten. Nauran ja hassuttelen. Sydämeni sykkii taiteen eri alueille: kuvataide, musiikki, tanssi, kirjallisuus. Ajattelen, pohdin, kohtaan avoimesti elämän eri ilmiöitä. Elämä valoineen ja varjoineen on opettanut paljon. Uskon hyvään, uskon rakkauteen.
Kerro kavereillesi...
  • 4
    Shares
  • 4
    Shares