Sanna Seesvalo

 Minun unelmani Suomesta on sellainen, että täällä on kaikilla hyvä olla. Jokaisella ihmisellä on ihmisarvo ja se näkyy myös päätöksenteossa. Muutos tulee, kun me yhdessä teemme sen, jokainen osaltaan. Se koostuu monista pienistä asioita, yhdessä niistä tulee iso virta!

Olen täällä auttamassa!

Olen Sanna Seesvalo, Itsenäisyyspuolueen listoilla Kristallipuolueen Pirkanmaan ehdokas numero 104. Olen 41-vuotias tamperelainen, kahden kouluikäisen lapsen äiti. Jo pienestä saakka olen tiennyt tulleeni tänne Maa -pallolle auttamaan ja palvelemaan muita, niinpä olin aina valmiina hieromaan niskoja, pitelemään taskulamppua tai nauloja, leipomaan tai mitä nyt sitten kulloinkin tarvittiin. Työuraani on kuulunut asiakaspalvelua muiden palveluksessa, sittemmin yrittäjänä, työtehtävien vaihdellessa puhelinvaihteesta pukuompeluun, netti- ja kivijalkakaupan hoitamiseen, alihankintaan ja nykyään ekspressiivisen taideterapian ohjaajana toimimiseen, energiahoitamiseen, kirjoittamiseen ja tapahtumien järjestämiseen. Luottamustehtäviä minulla on tällä hetkellä koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtajuus ja toisessa yhdistyksessä hallituksen jäsenyys. 

Harrastuksiini kuuluu mm. lukemista, haaveilua, kääpiökanin kanssa jutustelua, akvaarioiden hoitoa, korujen tekemistä. Oma pieni mielenosoitukseni vaateteollisuuden hikipajoille on vaatteiden tuunaus ja ompelu.

Elämän eteeni tuomat kokemukset ovat, usein kärsimyksen kautta, opettaneet minulle, että elämä ei ole pelkästään sitä, mitä voimme käsin kosketella, korvin kuulla tai silmin nähdä. On olemassa muitakin asioita, sellaisia, joita järki ja logiikka eivät aina avaa, mutta jotka kuitenkin noudattavat omaa järjestystään. Kun avaa sydämensä ja mielensä ihmeille, niitä alkaa tapahtua.

Aika moneen asiaan elämässä ihminen ei voi itse vaikuttaa ja joskus selviämiseen tarvitsee apua, kun omat voimat loppuvat. Avun on oltava kaikkien saatavilla, niin mielenterveyden, perhetyön, taloudellisen tuen, kuin kehollisen kuntoutuksen alueilla. Mitä hyötyä kenellekään on jättää ihminen oman onnensa nojaan, jos hän apua kaipaa?

Jos me opimme arvostamaan toisiamme ihmisinä, me voimme nähdä ja tukea sitä potentiaalia, joka jokaisessa on. Ja muutos lähtee johtajista, niinpä tähän maahan tarvitaan päättäjiä, joiden arvomaailmassa ihminen tulee ensin, eikä raha ja voitontavoittelu sijoitusyhtiöissä. Kansanedustajan tehtävä on luottamustoimi, eikä mikään kilpailu- tai oman aseman pönkityksen etumatka.

 

Johtajan tarkoitus on palvella kokonaisuutta.

Johtajuus ei ole mikään yliasema, vaan vastuu- ja luottamustehtävä. Kautta aikojen on ollut heimojohtajia, ”viisaat”, poppamiehet, joilla on ollut tietoa enemmän, kuin kansalla. Vasta, kun tietoa alettiin käyttää oman edun tavoitteluun kaikkien yhteisen hyvän sijaan, johtajista tuli ongelmia. Pikkuhiljaa työelämässä alkaa näkyä se, että johtajan tehtävä on olla fasilitaattori, mahdollistaja työntekijöille, jotta he voivat toteuttaa itseään parhaalla mahdollisella tavalla, samaa kaivataan myös tämän maan johtajistossa, eli eduskunnassa ja hallituksessa. 

 

 

Unelmana tasa-arvoinen ja aidosti hyvinvoiva Suomi.  

Minun unelmani Suomesta on sellainen, että täällä on kaikilla hyvä olla. Jokaisella ihmisellä on ihmisarvo ja se näkyy myös päätöksenteossa. Ihminen on aivan yhtä arvokas ollessaan 3- tai 93-vuotias, opiskelija, työssäkäyvä, eläkeläinen, varakas tai vailla maallista omaisuutta. Kukaan ei ole huonompi tai parempi kuin toinen. Ihminen ei ole numero, vaan elävä, tunteva, yksilöllinen olento. Ja ihmistä koskevat päätökset pitää tehdä tämä muistaen. Muutos tulee, kun me yhdessä teemme sen, jokainen osaltaan. Se koostuu monista pienistä asioita, yhdessä niistä tulee iso virta!

 

PERUSTULO

Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmämme on toki maailmanlaajuisesti  ajatellen todella hieno. Mutta pala palalta tehtynä siitä on kehittynyt sellainen himmeli, että viranomaisetkaan eivät osaa antaa neuvoja, mikä lopputulos on yksilön kannalta järkevin ja se estää ihmisen luovuuden ja voimavarojen käyttöönottamisen täydesti. Moni osatyökykyinen perustaisi yrityksen, jos voisi ilman perustoimeentulon vaarantumista. Samoin työtön. Ja aika moni palkkatyössäkin oleva, toki riski on huimasti pienempi vakinaisessa työssä olevalle, vaan mistäpä nykyaikana tietää, kauanko työ on vakinaista. Pitkäaikaistyötön joutuu laskemaan, kannattaako lyhyt työkeikka ottaa, kauanko joutuu olemaan ilman rahaa, kun tuki lakkaa ja palkanmaksuun on pitkä aika. Sosiaalituet ovat riittämättömät elinkustannuksiin nähden, josta Suomelle on huomautettu Eu:n taholta useita kertoja. Kaikille maksettava perustulo purkaisi byrokratialoukkuja monen osalta, tulojen kasvaessa se voitaisiin kerätä verotuksen kautta pois. Toki täydentäviä tukimuotoja tarvitaan perustulonkin jälkeen, kaikkien ihmisten tilanne ei ole samanlainen. Pääsääntöisesti ihminen haluaa olla tarvittu, hyödyksi, auttaa muita ja tulla huomatuksi, tuskin kenenkään päämäärä on maata loputtomasti kotona sohvalla kattoon syljeskelemässä. Tukiviidakossa kamppailevan ihmisen voimavarat menevät selviytymiseen, tällöin hän kokee riittämättömyyttä, huonommuutta, alistuu, masentuukin ja toimintakyky alenee.

Kun systeemi toimii siten, että aito vastavuoroisuus on mahdollista, jokainen voi antaa oman panoksensa yhteiseen hyvään haluamallaan tavalla omien kykyjensä mukaan, luottaen siihen, että myös itse apua saa, kun tarvitsee. Perustulo lisäisi varmuutta toimeentulosta pienituloisille – ostokyky lisääntyisi ja voimavaroja vapautuisi muuhun toimintaan. Leipäjonoja ei pitäisi rikkaassa länsimaassa olla olemassa, siispä muutoksia on tehtävä, jotta kenenkään toimeentulo ei riippuisi siitä!

TÄYDENTÄVÄT HOITOMUODOT

Terveyden- ja sairaanhoidossa voimme saavuttaa paljon tuloksia avaamalla ovia täydentävien hoitomuotojen ja lääketieteen välillä ja ottamalla käyttöön kokonaisvaltainen hoito, jossa on jokaisella potilaalla joku vastuuhenkilö, joka tietää potilaan kokonaistilanteen ja pitää siitä huolta. Maailmalla täydentäviä hoitomuotoja käytetään paljon rinnakkain lääketieteen kanssa, hyvässä yhteisymmärryksessä. Joitakin askelia asian suuntaan on jo Suomessakin otettu, mm. Lohjan sairaalassa tehdään tutkimusta vastasyntyneiden koliikin hoitamisesta vyöhyketerapialla ja Eiran sairaalassa voi varata ajan kiinalaisen lääketieteen asiantuntijalle. Kun ihmisen kehon omaa parantumiskykyä tuetaan ja ihminen tervehtyy, hän pystyy elämään täysipainoisena yhteiskunnan jäsenenä, toisin kuin systeemin sisällä luukulta toiselle palloteltava diagnoosilla luokiteltu potilas. Potilasta itseään pitää kuunnella ja ottaa huomioon hoitoa suunniteltaessa ja lääketieteen tueksi mahdollistaa täydentävien hoitomuotojen käyttö. Tätä voidaan edistää esim. Lohjan tyyppisillä tutkimuksilla. Esimerkiksi mielenterveystyössä voidaan hyödyntää tehokkaasti erilaisia terapiamuotoja, jotka aukovat tunnelukkoja kehollisesti, puhumalla kun kehon kokemukset eivät välttämättä aukea määräänsä pitemmälle. Puhumattakaan ravinnon hyödyntämisessä, nythän ruokavalion osuus hoidossa on täysin lapsenkengissä tässä maassa, vaikka meilläkin toki tunnetaan sanonta ”olet, mitä syöt.” Aivan liian paljon riippuu hoitavan lääkärin mielipiteestä ruoan vaikutuksesta hoidossa, jolloin tasa-arvoisuus hoidossa ei toteudu potilaiden kohdalla.

YHTEISÖLLISYYS

Yksin puurtamisen aika on ohi, yhteisöllisyyden tukeminen ja mahdollistaminen on meidän kaikkien asia. Yhteistä tekemistä ja yhteisomistuksia pitää valtion taholta tukea ja helpottaa, eikä verottaa mitään talkoiden lounastarjoiluja (kaupassa maksettavan alv:n lisäksi). Työ käsitteenä pitää määritellä uudelleen, onhan aivan hullua, että joillakin ihmisillä työtaakka on suorastaan uuvuttava, eikä palkalla tule välttämättä toimeen, kun taas toiset ovat pitkään työttöminä tahtomattaan, eivätkä pääse edes haastatteluihin. Työtä pitää voida jakaa joustavasti ihmisen ja työnantajan tarpeiden mukaan, eikä työllistämisen pitäisi olla yhdellekään (etenkään pien)yritykselle niin iso riski, että mielummin jättää työllistämättä, kuin palkkaisi apuvoimia. Perustulo auttaisi tässäkin, etenkin työntekijää. Yhteisöllisyys mahdollistaisi erilaisten palvelujen tarjoamisen vaikkapa taloyhtiöissä, kun valtava byrokratiamäärä ei olisi aina torppaamassa joka ajatusta alkuunsa. Toki jotain säännöksiä on hyvä olla, ettei aivan mitä tahansa voi laillisesti päästä tekemään, maalaisjärki kun alkaa olla valitettavasti katoava luonnonvara meilläkin. Mutta se tulee kyllä takaisin, kun sitä on mahdollista käyttää, ajatella ja toimia itse. 

LAPSET, NUORET JA PERHEET

Päivähoitopaikoissa ja kouluissa pitää olla riittävästi aikuisresursseja, todellisen tarpeen, eikä laskennallisen kaavan mukaan. Lapset ovat erilaisia ja heidän tarpeensa erilaisia ja niitä on kunnioitettava, jotta heistä voi kasvaa eheitä aikuisia turvallisissa olosuhteissa. Pienten lasten varhaiskasvatuksen osalta tarvitaan joustavampia ratkaisuja, kotihoidon pitää olla aidosti perheiden itse valittavissa, jokainen vanhempi tietää ja haluaa lapselleen parasta, mutta taloudelliset seikat sanelevat liian usein arjen ratkaisuja. Suomessa osa-aikatyö on koululaisten vanhemmille kohtalaisen tuntematon vaihtoehto, muualla Euroopassa tätä on enemmän, tätä voisi hyödyntää meilläkin enemmän! Joka tapauksessa suorittavan työn määrä tulee edelleen vähenemään koneiden ja tekoälyn lisääntyessä, työelämä on isoimmassa muutoksessa sitten teollisen vallankumouksen. Uusia ratkaisuja siis tarvitaan, nyt on ihmiskeskeisyyden aika! 

 

PIENYRITTÄJÄT

Käsityöaloilla arvonlisäveroa pitää laskea, tämä maapallo ei kestä halpiskaman ylituotantoa, vaan ennemmin pitää rohkaista käsin tehtyjen, kestävien, ekologisten ja eettisesti tuotettujen tuotteiden käyttöön, verotuksen alentaminen on yksi keino tuoda valinnan mahdollisuutta todemmaksi myös pienituloisille. 

Pienyrittäjien sosiaaliturva on aivan riittämätön, yrittäjät tekevät huiman määrän ilmaista työtä (tai maksavat itse siitä!) valtiolle verojen keruun ja maksun muodossa, palkkioksi siitä saa saman eläketurvan, kuin vuosikausia työttömänä/työkyvyttömänä ollut ihminen, joka ei ole maksanut mitään eläkemaksuja. Tarvitaan kestävää kehitystä ja luotettavuutta päätöksentekoon. Kaikista ei ole yrittäjiksi, kaikki eivät halua vastuuta ja se heille suotakoon. Jos joku haluaa, siitä ei pitäisi rankaista, vaan tukea.

LUONTO JA ITSENÄISYYS

Meillä on Suomessa vielä upea luonto, sitä ei saa yksityistää ja myydä ulkomaisille yhtiöille, vaan se kuuluu kaikille kansalaisille! Peruspalvelujen osalta samoin, ne pitää säilyttää kaikille saatavilla olevana, eikä myydä ulkomaisille sijoitusyhtiöille, olemme tässä viime aikoina nyt nähneet tämän Caruna, Esperi, Attendo -tyyppisen seurauksen. Me emme voi valita mitään puolia suurvaltojen välissä olevana, vaan meidän tulee pysyä liittoutumattomana mihinkään suuntaan ja irtautua Nato-yhteistyöstä. 

Valo tulee Pohjolasta, me voimme pienenä, mutta sinnikkäänä kansana näyttää sitä muulle maailmalle! Kansanedustajana lupaan työskennellä kaikkien näiden yllä esittämieni asioiden edistämiseksi, jotta meillä kaikilla olisi parempi tulevaisuus.

Olen Pirkanmaan ehdokas nro 104.

Tämä muutos, se tehdään yhdessä.

Yksi Kansa – Yksi Planeetta – Yksi Aika

Me olemme maailman perhettä, kansoina ja yksilöinä, ja asumme yhteisellä planeetalla. Nyt, on se aika, jolloin ymmärrämme yhteisen onnellisuuden tärkeyden ja toimimme sen eteen.”

Täytä Kannattajakortti ja Tue Muutosta!

Kannattajakortin täyttäminen ei sido mihinkään, ei jäsenyyden eikä vaalien suhteen. Tietoja ei myöskään jaeta eteenpäin.

Kerro kavereillesi...
  • 126
    Shares

Oletko jo Mukana?

Kokoamme heimollisen sydämellä tekijöitä, joilla on suuri halu vaikuttaa ja olla mukana muutoksessa. Liity mukaan?

Kiitos, sinut on lisätty postituslistaamme.