Sisältöä elämään.

Ihminen on vieraantunut itsestään ja ympäristöstään. Henkistä tyhjyyttä paikataan materialla, päihteillä, suhteilla, “rakkaudella” yms. Yritetään täyttää se jokin tyhjä siellä (Robinkin laulaa, että sydämestä puuttuu palanen ja sä voit täyttää sen!) sisällä milloin milläkin, ymmärtämättä, että kukaan muu ei voi sitä täyttää kuin jokainen itse.

Materian antamisen sijaan vanhempien toivoisi antavan lapsille sisältöä elämäänsä.
Kokemuksia elämään ja sitä kautta syvyyttä persoonaan. Kokemukset ovat parhaita opettajia, varsinkin ne epäonnistumiset.

Sielumme janoaa näitä läksyjä. Alati se ohjaa meitä kohti uusia haasteita polullamme. Näistä pitäisi ihmisen selviytyä.
Mitäs opeilla sitten tekee? No ei toista samoja virheitä uudestaan (ainakaan liian monta kertaa, toivottavasti) eli
tuloksena pitäisi olla pikkuhiljaa parantuva elämä? Ihan noinhan se ei mene ja samoja virheitä toistetaan ja monet
eivät sitä edes tiedosta. Jos lastaan suojelee kaikelta pahalta aikuisikään asti ja lisäksi vielä paikkaa sielun ruoan vajetta materialla, on tuloksena todellakin aikuinen lapsi, jonka on sitten yksinään väärin ohjelmoituna vaikea oppia selviämään itse.

Mitä sitten kun kaikki palaa poroksi? Materian sijaan olisi ensiarvoisen tärkeää opettaa lapsi löytämään sisältöä itsestään ja ympäröivästä maailmasta. Tutkimaan sitä ja toteuttamaan itseään, oppia käyttämään maailman tarjoamia resursseja hyväksi.

Kaiken palaessa poroksi ihmisellä pitäisi olla sellaiset työkalut, joilla nostaa itsensä takaisin ylös kuten feeniks lintu. Jos kaikki lähtee, siinä ei auta itkeminen vaan mitä nopeammin löytää työkalut ja selviämisen keinot itsestään elämänsä parantamiseksi sitä nopeammin se myös tapahtuu. Materia ei kanna, henki kantaa.

Vanhemmat ohjelmoivat lapsiaan koko ajan siinä missä tietysti ympäristökin. Ensimmäisen kuuden vuoden ajan lapsen alitajunta on voimakkaampi kuin tietoinen mieli. Silloin uskomukset uppoavat, myös ne väärät. Sinä olet esimerkki, toimi siis esimerkillisesti ja ruoki lapsen mieltä positiivisella. Se on juuri niin yksinkertaista.

Haasteet pitää oppia kohtaamaan ja mitä nuorempana sen tekee sitä parempi. On paljon helpompaa oppia suoraan oikeille tavoille kuin myöhemmin alkaa muuttamaan opittuja.

Hyvät vanhemmat pyydän sydämeni pohjasta lastenne tähden, ottakaa asioista itse selvää ja opettakaa ne lapsillenne oikein, ensimmäisenä syöminen ja terveellinen ruoka  ja elämäntavat. Itsensä kehityksen tärkeys ja ennenkaikkea itsensä rakastamisen tärkeys. Jos äiti ei ole kunnossa niin ei ole kukaan muukaan, niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin, oma perse ensin! Vain silloin kun olet oikeasti itse kunnossa pystyt antamaan ympäristöllesi 100%.

Live and learn, please!
<3 Taru

Kirjoittaja Taru Vuorela on 28-vuotias yhden lapsen äiti ja koiranomistaja lähes koko ikänsä muutamaa eri alaa opiskellut, hieman töitäkin tehnyt, sitä ja tätä lukenut, elämää kokenut ja nähnyt. Tieteet, taiteet, luonto ja terveys ovat lähellä sydäntä ja maailmanparantaminen yleensäkin. Olen huomannut, että tässä maailmassa parannettavaa riittää ja ennen kaikkea totuus kaikesta on tuotava jokaisen ihmisen tietoisuuteen. Mitä sillä sitten tekee on jokaisesta itsestään kiinni. Auttaa haluan ja jatkuvasti mietin, miten voisi tehdä mahdollisimman paljon hyvää, kaikille. Itsensä kehittämisiin!
Kerro kavereillesi...