Syöpä.
Kuuntele kehoasi – mitä tunnet kun sanot ääneen tämän sanan?
Väristyksiä, pelkoa, jännitystä? Negatiivisuutta? Voimattomuuden tunteita? Nouseeko mieleesi kauhukertomuksia, tai jonkun menehtyneen läheisen matka sairauden kanssa?
Meillä jokaisella on jonkinlainen kokemus syövästä. Siitä on tullut jokapäiväinen osa arkeamme tavalla tai toisella.

 

Omakohtaisesti olen menettänyt ex- anoppini, naapurini, tuttavani, sekä asiakkaani.

 

Kuuluin ennen siihen valtaosaan ihmisistä, jotka ovat valmiit osallistumaan keräyksiin, kampanjoihin ja tapahtumiin, joilla levitetään tietoa syövästä ja samalla kerätään varoja syöpätutkimukseen. Olin kauhuissani jokaisesta uudesta syöpätapauksesta ja minua harmitti ja suretti valtavasti kaikkien niiden puolesta, jotka kävivät taisteluaan syöpää vastaan, tai olivat jo hävinneet sen. Syöpä sanana sai kavahtamaan.

 

Näin oli vielä reilu kolme vuotta sitten. Olin tällöin itse onneton. Minulla oli paha olla niin henkisesti kuin fyysisestikin. En ollut enää se ihminen, jonka tiesin olevan olemassa kaiken tämän alla. Vaivani olivat pieniä verrattuna oikein sairaisiin ihmisiin, mutta ne kalvoivat minua. ”Näin ei voi olla. Olen alle nelikymppinen, kehoni ei voi alkaa vielä rapistua. En suostu tähän!” ajattelin, mutta en tiennyt mitä tehdä muuttaakseni suunnan.

 

Sattumalta pääsin kokeilemaan ionilaitteella tapahtuvaa kehonpuhdistusta ja elämäni suunta muuttui hetkessä. Ostin laitteen ja aloin tehdä töitä sen kanssa puhdistaen sekä itseäni, että asiakkaitani. Samalla aloin tutkia kehon happo- emästasapainoa, sillä mm. juuri siihen asiaan voin koneen avulla puuttua. Olin hetkessä ihan toisessa maailmassa! Silmäni aukesivat ja suutuin! Olin vihainen jokaiselle, joka kehtaa uskotella meille, että maito on terveellistä, tai että leipää tarvitaan kuusi palaa päivässä. Monelle muulle myös, monesta muusta asiasta. Tieto lisäsi tuskaa ja minä ahmin sitä valtavasti.

Ajan kuluessa pehmenin ja ymmärsin, että muut ympärilläni elävät siinä samassa väärän tiedon kuplassa kuin itse olin elänyt. En minä voi yht’äkkiä saada kaikkia sieltä pois ja näkemään sitä minkä itse näen. Siksi aloin luottaa esimerkin voimaan. Aloitin ruokavalio- ja elämänmuutokseni heti siltä istumalta kun laitteen hankin ja jatkoin tätä matkaani ystävien, tuttujen ja asiakkaiden pyöritellessä päätään ympärilläni. Minusta tuli aika nopeasti monen silmissä ”ituhippi!”

Tutkimukseni johtivat minut siis kehon happo- emästasapainon pariin. Tarkemmin sanoen amerikkalaisen tutkijan, Dr. Robert O. Youngin oppien luokse. Aloin elää tavalla, jonka hän 30 vuoden verimikroskopia- ja muilla tutkimuksillaan hyväksi todennut. Kaikki vaivani, paha siitepölyallergiani, muistin pätkiminen, iho- ja suolisto-ongelmat, jatkuva turvotus, mielialan vaihtelut, makeanhimot, PMS-vaivat ja monet muut jäivät.
Olin hetkessä juuri se, jonka tiesin voivani olla. Terve ja hyvinvoiva – tasapainoinen alle nelikymppinen.

 

Tämä pH-tasapaino on mielenkiintoinen. (Perustan kertomani tässä nyt niihin oppeihin, jotka olen tutkimalla ja itse niin elämällä saanut) Se on kehon optimitila. Elimistö on alkalinen kokonaisuus, joka elämäntapavalinnoilla saatetaan happamaksi (pienten vauvojen kohdalla kyse on vanhempien valinnoista). Happamuus aiheuttaa kehon karkeasti sanottuna kaikki sen vaivat, ongelmat ja sairaudet. Ja me itse olemme tavalla tai toisella tämän happamoitumisen taustalla. Kun itse aloin tehdä muutoksiani, olin todella motivoitunut, koska – niin kuin sanoin – olin sitä mieltä, että kehoni ei kuulu olla siinä kunnossa kuin se oli. Niille ihmisille, jotka eivät ole valmiita muutokseen, tai jotka uskovat siihen, että sairaudet ja kaiken laiset vaivat kuuluvat ikääntymiseen voi tätä olla vaikea myöntää. Peiliin katsominen on haastavinta ja kuitenkin se on ainoa tapa, jolla voimme muuttaa tilanteemme toiseksi.

 

Minä aloin käydä elämääni läpi täysin erilaisin silmin kun minulle selvisi, että ajatukseni ovat happamoitumisen taustalla ja että kaikki mitä syön ja juon joko tuottaa happoa tai emästä kehooni. Pääni sisukset olivat jo lapsuudesta asti ollut huonoa energiaa täynnä , mutta olin kuvitellut kuitenkin syöväni perusterveellisesti. Lihaa, broileria, kalaa, pastaa, riisiä, perunaa, maitotuotteita, leipää, puuroa, hedelmiä, vihanneksia. Tosin hoikkuuteni takia olin aina myös syönyt paljon sokerisia ja rasvaisia juttuja – ne kun eivät ihan helpolla lanteilleni kertyneet.
Pielessä oli ja pahasti! Söin pääsääntöisesti niin kuin nykyiset ravintosuositukset opastavat ja uskoin mainosten kultaamiin fraaseihin juuri esim. maitotuotteiden tärkeydestä.
Enää en usko mitään, mitä mainostetaan. Enkä mitään mitä ravintosuositukset neuvovat. Lääkäriin menen ns. pää kainalossa, jos sellainen tilanne tulee – tarkoitan, että en koe tarvitsevani heidän ”palveluitaan” JOS minulla sattuisi olemaan korkea verenpaine, ihottuma, suolistovaivaa, migreeni, tai mitään muutakaan. Tekisin vaan enemmän sitä mitä jo teen.

 

Olen kolmen vuoden aikana oppinut ruoan ja mielen tehon kehoni tervehdyttäjänä ja terveyden ylläpitäjänä. En ole koskaan elämässäni ollut näin hyvinvoiva ja tasapainoinen ja koen siksi katsovani maailmaa tätä nykyä ihan toisenlaisin silmin. Rakkaudella.

 

Miten syöpä sitten liittyy tähän kaikkeen?
Kehon happamoituminen on etenevä ongelma. Aluksi sen merkit ovat pienehköjä – niin kuin minulla oli. Ihottumaa, allergioita, astmaa, suolisto-ongelmia yms. Kun emme ymmärrä puuttua siihen, mikä oikeasti on pielessä, vaan peitämme ongelmat lääkkeillä saamme lisää ja pahempaa. Verenpaineen ja kolesterolin kohoaminen, diabetes, fibromyalgia yms. vaanivat kulman takana. Jos emme edelleenkään tee kehomme tasapainolle mitään ovat vuorossa mm. MS-tauti, Alzheimer, Parkinson. Edelleen jatkamme samaan malliin (pienet muutokset eivät auta, tarvitaan järeämpiä keinoja!) on kaiken huippuna syöpä.
Eri ihmisillä kehitys tietysti on erilainen. Tarkoitan siis niitä sairauksia, jotka matkan varrella mukaan ”kertyy”, mutta yksikään ihminen ei varmasti saa syöpädiagnoosia niin, että hän olisi elänyt siihen asti täysin rauhallisen tasapainoista ja sairauksista ja vaivoista vapaata elämää. Taustalla on aina joukko merkkejä, jotka ovat kehomme sisäisiä hälytyskelloja. Me vaan olemme mestareita peittämään nämä merkit ja jatkamaan syystä tai toisesta entiseen malliin.

 

Mieli vaikuttaa valtavasti. Kun on tutkittu yli 100 vuotta eläneitä ihmisiä, on todettu toki tiettyjä yhtäläisyyksiä ravinnossa, jota he ovat käyttäneet, MUTTA suurempana yhteisenä nimittäjänä on asenne elämään ja sen eteemme heittämiin haasteisiin. Silloin kun uskallamme päästää irti (kiireestä, vihasta, katkeruudesta, peloista), hiljentyä, kuunnella itseämme ja rakastaa saamme kehoomme elinvuosia valtavasti lisää. Näillä vanhaksi eläneillä on positiivinen näkemys elämästä ja itsestään. Kaikille tapahtuu huonoja asioita, pahojakin asioita, mutta jokainen ON oman onnensa seppä silti.

 

On valtavan helppoa sysätä vastuu jollekin muulle. Lääkkeiden napsiminen on aika vaivatonta puuhaa. Lääkäriä on helppo syyttää sairauksista ja vaivoista, jotka eivät ota parantuakseen. Pomon vika on tietysti se, että on kiire ja useampi ruokittava suu kotona ei myöskään ole asia johon voisi vaikuttaa. No, äkkiä katsottuna näin toki on, mutta uskallan väittää kaiken tuon itse läpi käyneenä, että eipäs kuitenkaan.
Kyseessä on jokaisen oma elämä. Jossain oli hurjan hyvin sanottu siitä miten tehdään hullun pitkiä työpäiviä, että saadaan talo, jossa ei ehditä viettää aikaa kun pitää maksaa kallista asuntolainaa.. tai jotain vastaavaa. Niinpä. Me itse valitsemme tiemme ja olemme itse vastuussa itsellemme valinnoistamme. Ei minun sairastumiseni ole pomon vika. Se on oma vikani, jos en hyppää pois sellaisesta oravanpyörästä. Kun ottaa aikaa itselleen ja oikeasti kuuntelee itseään alkaa luovuus kukoistaa. Meillä jokaisella on jotain annettavaa tälle maailmalle ja kun löydämme sen voimme alkaa elää tavalla joka ei kuluta vaan rakentaa meitä terveemmiksi, vahvemmiksi ja hyvinvoiviksi ihmisiksi.

 

Syöpä sairautena ei vaadi enää tutkimuksia – ei ainakaan siinä mielessä miten ja mitä tällä hetkellä tehdään. Niitä tutkimuksia on nyt tehty järjettömän kalliilla rahalla jo aivan liian pitkään ja silti syöpätilastot kertovat karua faktaa. Vuonna 2012 uusia syöpätapauksia kirjattiin 14 milj. Joka toisella ihmisellä on riski sairastua syöpään. Joka toisella!!! Pelkästään vuoden 2008 syöpätilastoja tutkittaessa on laskettu menetetyksi n. 170 miljoonaa tervettä elinvuotta. (Tämän tiedon löysin juuri Englannin syöpätilastosivulta.) Syövän ja ylipäänsä happamoitumisen merkityksestä terveydentilaamme on raportoitu tutkimuksin jo 1800-luvun puolella, mutta raha sai vallan ja lääkkeistä, sekä sairauksista tehtiin kovan rahan business. Syöpä tuottaa lääketeollisuudelle valtavasti rahaa! Eilen törmäsin äärettömän hyvään lauseeseen:

“Sairaita ei voi myrkyttää terveiksi.”

 

Minusta se kiteyttää niin mahtavasti sen mikä on vallallaan tässä maailmassa. Lääketeollisuuden mahti on hurja ja kun siinä vielä lisänä elintarviketeollisuus on vastaavanlainen rahasampo, on pienen ihmisen aika haasteellista ymmärtää merkitys terveytensä ottamiselle omiin käsiin.

Mahdollisuuksia on kuitenkin pelastaa itsensä, tai tietoa levittämällä jonkun läheisen, tutun tai työkaverin. Tieto otetaan monesti tässä vaiheessa vielä vastaan vihaisena, jopa täysin torjuen se potaskana. Ymmärrän tämän kyllä. On se toki aika vaikeaa myöntää olevansa pelinappulana jonkun vallan ja rahan tavoittelussa.
Ainoa tapa kuitenkin, jolla pääsemme pois tältä kurimuksen tieltä, jolla ihminen loppujen lopuksi antaa tapattaa itsensä sukupuuttoon koska ei halua nähdä totuutta on levittää tietoa. Puhua asiasta, opettaa ihmisiä, avata silmiä.

 

Minä teen niin, koska en millään muotoa enää kavahda syöpää minkään muun takia kuin sen mielikuvan, jonka se välittömästi antaa oikea tiedon peittelystä ja jopa salailusta. Olen peloton.
Eräs sairaanhoitaja kysyi minulta: ”No mutta etkö käyttäisi kuitenkin lääkkeitä, jos saisit syöpädiagnoosin?” En. En ensinnäkään usko, että voin ikinä sairastua syöpään, koska kehoni on nyt emäksinen ja syöpäsoluja vaan yksinkertaisesti ei voi muodostua emäksisessä ympäristössä. Toiseksi, jos kehoni alkaisi antaa minulle merkkejä siitä, että olen ”lipsahtanut” pois tasapainostani, tiedän heti mitä tehdä – lisää emäksisyyttä! Kolmanneksi, syöpälääkkeet eivät ole parantavia. Ne ovat jälleen yksi tapa saada lakaistua alkuperäinen ongelma ja syy, eli happamoituminen maton alle. Minä käyn läpi sen mikä tulee ja on tullut. Maton alle ei jää mitään.

Tiedän, että kuulostan monen lukijan korviin ylimieliseltä. Sitä en ole. Olen äärimmäisen nöyrä kaiken tämän edessä. Niin kuin luonnon voimat tekevät nöyräksi, niin myös kehomme valtava mukautumiskyky paheelliseen elämäntapaamme. Kehomme tekevät kaikkensa, että saisi pidettyä meidät tolpillamme ja toimintakykyisinä, vaikka me jatkuvasti – aamusta iltaan ja päivästä toiseen pommitamme sitä myrkyillä. Niin ruoasta, juomasta, ajatuksista kuin elämäntyylistämme tulevista.

 

Tuntuu varsin järjettömältä, että käytämme autoihimme parasta öljyä, oikeanlaista bensaa, maalaamme talojamme ja sisustamme kotejamme kauniiksi ja usein kalliilla rahalla. Mitä jos laittaisimme edes murto-osan tuosta rahasta itseemme? Puhtaaseen, lisäaineettomaan ruokaan, tai vaikka aikaan itsemme ja perheemme kanssa. Kenelle oikein elämme tätä elämäämme?

Sitä saa mitä tilaa. Se on karua, mutta totta. Tiedän sen oman elämäni vaiheiden kautta ja minä jos kuka olen sysännyt monia syitä pois itsestäni, tai odottanut jotain maagista hetkeä jolloin voin alkaa nauttia elämästä ja olla onnellisen tasapainoinen.

Syövästä, niin kuin muistakin sairauksista voi parantua. Toivon, että tekstini lukijana otatte hetken itsellenne ja mietitte elämäänne. Mitä se kertoo? Jos olo on hyvä, mieli tasapainossa ja keho toimiva – jatkakaa ihmeessä! Jos kuitenkin joku mättää kannattaa suunta muuttaa nyt. Ei huomenna, vaan nyt. Kehon tasapaino, niin ettei syöpä siellä ”viihdy” edellyttää aivojen naksauttamisen ihan uuteen asentoon. Se vaatii tiedon hakua ja päättäväisyyttä toteutuksessa. Olemme sokerien, valkaistujen vehnätuotteiden ja kofeiinin vankeja. Syömme lihaa kuin petoeläimet konsanaan (no, kypsennettynä tosin..) ja kulautamme monet ateriat maidolla alas.
En paneudu tässä sen tarkemmin siihen mikä on pahinta ja mikä parasta. Netti on pullollaan ohjeita alkalisuuden lisäämiseksi elimistössä. Itse pitäydyn Dr. Youngin opeissa, koska luotan hänen 30 v. verimikroskopian tuloksiin siitä mikä kehoon ongelmia aiheuttaa. Tiedän sen myös oman kehoni kautta. Kun se on alkalinen on se täysin tasapainossa ilman minkäänlaista vaivaa ja kun ei ole on olo kurja.

Solumme uusiutuvat jatkuvasti ja siksi pienilläkin muutoksilla saadaan positiivisia tuloksia aikaan. Kun oireet ja vaivat vielä ovat pieniä ei muutoksillakaan ole tulipalokiire. Asiaan voi totutella ja opetella askel kerrallaan kohti uudenlaista keholle tasapainoista vihreämpää, elinvoimaa täynnä olevaa ravitsemista. Silloin kun sairastaa jo syöpää tarvitaan muutokset nopeasti ja radikaaleina. Olo kuitenkin paranee niin nopeasti, että mielekkyys jatkaa sillä tiellä toki kasvaa. Aina muutoksetkaan eivät pelasta. Tilanne on voinut jo mennä niin huonoksi, että aika loppuu kesken. Sen jäljellä olevan ajan voi kuitenkin saada pidennettyä hieman ja parannettua sitä laadullisesti kun muutoksiin on valmis. Omaisten apu ja tuki on tässä toki korvaamaton.

 

Syöpä ei ole sairaus. Se on oire. Sen tulisi olla jokaiselle kohtaajalleen herätys tutkailemaan tilannettaan ja sitä mikä tuohon pisteeseen on vienyt. Sen jälkeen voi valita seuraako samaa suuntaa ja uskoo kehon myrkyttämisen voimaan, vai kääntyykö toiseen suuntaan ja alkaa ravita kehoa – ei syöpää.

 

Tämän tekstin synty on vaatinut minulta paljon. En pelkää sen aiheuttamaa reaktiota, mutta asiana tämä on kuitenkin niin iso, että minun piti odottaa oikeaa hetkeä kirjoittamiselle, kuunnella ja kuulostella.. Luotan täysin vaistooni ja elän sen mukaan. Siksi, kun tänään sormeni alkoivat liikkua näppäimistöllä, tiesin että aika on nyt.

 

Rakastan itseäni, lapsiani, elämää ja ihmisiä ympärilläni, kaikkea pientä ja isoa, minulle annettuja mahdollisuuksia ja oman matkani tuomaa kokemusta. Olen kiitollinen jokaisesta huonostakin hetkestäni, jotka antoivat minulle kokemuspohjaa sanoa monelle ympärilläni : ”minä ymmärrän sinua, olen itse ollut vastaavassa tilanteessa.”
Syövän kohdalla en voi sanoa niin, heräsin (reilusti) ennen kuin terveydentilani oli päässyt niin pitkälle. Mutta se, että heräsin antaa minulle voimaa auttaa muita. Antaa itsestäni ilman, että se kuluttaa.

Toimin yrittäjänä ja yritykseni Mariian Peili toimii mm. asiakkailleni sinä ensimmäisenä kuvainnollisena peilinä, johon kurkistaa. Joku ei pidä näkemästään ja kääntyy kannoillaan, joku toinen kurkkii vähän enemmän. Toiveenani kuitenkin on, että jokainen katsoo – ei vain kurki – OMAAN peiliinsä kriittisesti mutta suurella rakkaudella. Jokainen meistä on sen arvoinen!

– MARIIA KOTILA – Olen kohta 43-vuotias kahden itsenäistyvän teinipojan yksinhuoltajaäiti. Toimin yrittäjänä neljättätoista vuotta. Koulutukseltani olen lähihoitaja, mutta elämänvaiheideni vuoksi en sitä työtäni ole tehnyt. Kova koulu selkäkipuni ja sisäisen huonon oloni vuoksi johdatti minut nykyiseen työhöni kehonpuhdistajana ja oppaaana terveellisen elämän pariin. Tein itse täydellisen ruoka- ja elämäntaparemontin tuolloin – viisi vuotta sitten kehon happo-emästasapainoon siirtyen ja nyt kannan sen työni mahtavaa hedelmää ilman entisiä vaivojani! Henkistä matkaa olen tehnyt jo pidempään tietämättä minne olen menossa. Nyt tiedän kaiken tarkoituksen kohdallani ja jatkan sydän avoinna eteenpäin.
Kerro kavereillesi...
  • 459
    Shares
  • 459
    Shares