Taru Vuorela

Jos jotain voisin antaa. Antaisin uskoa. Uskoa itseen. Koska silloin, kun sitä on, kaikki on mahdollista.

Onnistu tai opi.

Olen elänyt täydellisen elämän. Ei ihmisen silmin katsottuna, vaan luojan armosta, itseni hyväksyen, anteeksiantaen ja rakastaen. Kaikki, mitä olen kokenut, on valmistanut minut tähän hetkeen. Menneisyyteni, kaikki siinä, on muovannut minusta tämän ihmisen, joka olen nyt. Ja voin sanoa: minä viihdyn nahoissani. 

Uskon sielujen tasa-arvoon. Uskon, että meille kaikille on annettu sellaiset haasteet ja kokemukset elämäämme, joista me voimme voittajina päästä yli ja niin vahvistumme, saamme onnistumisen tunteita ja itseluottamuksemme kasvaa. Aina ei tietysti onnistu, mutta silloin on tarkoitus oppia, eikä lannistua näennäisen epäonnen alla, sillä tämä peli ei ole koskaan ohi. Joka hetki, joka päivä, kun olemme elossa, meillä on valintoja ja mahdollisuuksia yrittää uudelleen ja tehdä paremmin.

Olen ikuinen opiskelija. Menin kouluun oppimaan ja viihdyin siellä suhteellisen hyvin. Valmistuin ylioppilaaksi, vaikka ennen lukiota ajattelin, että en jaksaisi lukea. Lukion jälkeen olen ollut kolmessa pk-seudun suurimmista ammattikorkeakouluista, joissa uskoni ammattilaisiin mureni tehokkaasti. Hyväksyttävä vastaus kysymykseen, miksi näin tehdään, ei ole: koska työelämässäkin tehdään niin. Jätin viimeisimmätkin, melkein valmiit, laboratorioanalyytikon opintoni kesken. Usko oli mennyt, eivätkä paperit kiinnostaneet.

Koska valmistuvista oppilaista saa rahaa, päästetään opiskelijat kursseista läpi aivan ala-arvoisin perustein. Heitä ei kiinnosta ala, muuten he lukisivat kokeisiin ja pääsisivät läpi, eivät ne niin vaikeita ole, mutta koska suorituspakko, on pakko kuitenkin jotenkin suoriutua, ja tämä polttaa ihmiset loppuun. Ja kun olemme tässä kohtaa, että monet nuoremme ovat burnoutissa ennen peruskoulun päättymistä, on meidän herättävä, että nyt ei ole ihmisessä vika vaan ihmisen luomassa systeemissä. Lähtökohtaisesti ihmiseen ohjelmoidaan suuret suorituspaineet, eikä sellaisen paineen alla pysty rakkaus kukoistamaan, ihminen ei pysty toteuttamaan itseään parhaan potentiaalinsa mukaan.

Opettajat viihtyvät paremmin, kun saavat opettaa oppilaita, joita kiinnostaa ja oppilaat ja ihmiset viihtyvät paremmin, kun saavat opiskella sitä, tai muuten käyttää aikaansa siihen, mistä ovat kiinnostuneita. Meidän pitäisi ehdottomasti paljon, paljon enemmän ja kaikissa elämänvaiheissa tukea ihmisen omaa yksilöllistä kehitystä, auttaa jokaista löytämään se oma polkunsa ja paikkansa tässä maailmassa, löytämään omat lahjansa ja kykynsä, intohimonsa, haaveensa ja toiveensa ja sitten tukea niiden esille tuomisessa. Se rikastuttaa meitä kaikkia.

 

Erilaisuus on rikkaus.

Jokaisen pitäisi saada kokea olevansa hyväksytty ja riittävä ja arvokas juuri sellaisena, sellaisine kykyineen, lahjoineen ja olemuksineen, kuin vaan ikinä on! Meidän erilaisuutemme, meidän ns. epätäydellisyytemme, virheemme, mokamme ja erheemme, mutta myös kokemuksemme, kiinnostuksemme kohteet, ilomme aiheet, ovat ne värit, jotka värittävät elämämme ja tekevät siitä juuri elämän. Ilman niitä, tämä ei olisi elämää, vaan koneisto vailla henkeä. 

 

 

Me olemme yhtä.  

Tämä on aika ottaa myös politiikan puolella huomioon. Fysiikkakin sanoo meidän olevan yhtä kenttää. Erillisyys on illuusio, tosi helposti läpi menevä, koska silmälle se näyttää siltä, kun ilma on tyhjää, mutta ilma ei ole tyhjää, vaan ilma on täynnä! Eikä kyse ole pelkästään edes silmämme näkökyvystä, vaikka rajoittunut se on, mutta myös aivojen prosessoinnista, jos me tietoisesti kokisimme aistiemme kautta kaikesta värähtelystä koko ajan kaiken, väsyisimme informaatiotulvaan hetkessä! Eikä se kaikki ole tarpeellista meille tässä ja nyt.

Sen sijaan fokuksemme on hyvin arvokas, sitä kautta ohjaamme tietoista valuuttaamme eli huomiotamme asiohin, jotka toivottavasti ovat meille tärkeitä ja tietoinen valuuttamme on paljon arvokkaampaa, kuin mikään muu valuutta. Se, mihin kohdistamme huomiomme, se kasvaa.

Olemme siis kaikki energiaa ja samaa energiakenttää. Ja me tunnemme, eläimet tuntevat, kasvitkin tuntevat. Ja kaikki, tunteetkin ovat siis värähtelyä. Eli, kun tuntee, lähettää samalla myös sitä energiaa ympärilleen ja muut sen voivat aistia, tietoisesti tai tiedostamattomasti. Ja tällä sitten voi olla vaikutus heihin, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tällaisessa sopassa me luovimme ja se tekee myös kärsimyksestä yhteistä. Ei ole meitä ja teitä, on vain me.

Tältä pohjalta on selvää, että on otettava huomioon se, että olemme tuntevia olentoja. Tunteemme aiheuttavat meille mielihyvää tai -pahaa tai voivat olla neutraalejakin, mutta ne vaikuttavat meihin. Sillä millainen tunnetila minulla on, on suora vaikutus kokemukseeni maailmasta ja elämästä. Tunteet ovat siis myös värähtelyä ja niiden voimakkuutta voidaan myös mitata. Tunteillani ja ajatuksillani on yhteys. Mukavia ajatuksia, mukavia tunteita, mukavia ajatuksia, mukavia tunteita, joka yleensä inspiroi ihmistä monesti vielä mukavaan tekemiseen. Kun olemme päässeet mukavaan tekemiseen, olemme ehkä jossain rakkauden taajuuksilla, säteilemme, värähtelemme ympäristöömme elinvoimaa, jonka myös muut voivat aistia. On typerää tehdä ja elää yhteiskunnassa, jota ei ole suunniteltu ihmisille. Me olemme ihmisiä.

Olen aina ollut monesta kiinnostunut ja kaikkien kaveri. Ja nyt olen keksinyt, missä voin moninaisia lahjojani hyödyntää. Titteleitä, meriittejä tai CV:tä ei ole, mistä näkyisi sopivuuteni ajamaan kansan asiaa, mutta, jos on edes tahtoa tehdä se, mikä on oikein, on jo paljon pätevämpi, kuin se, kuka ei edes yritä. Haluan auttaa. Haluan hoitaa. Haluan pitää huolta tästä maasta ja sen upeasta kansasta. Meidän Suomemme on hyvin ainutlaatuinen paikka maailmassa. Me olemme maailman rehellisintä kansaa! Koska meillä on keskinäinen kunnioitus toisiamme ja yleensäkin elämää kohtaan. Ja rauha on seurausta kunnioituksesta. Tämä on meille itsestäänselvyys, on ainakin ollut. Olemme aitoja luonto-ihmisiä, jotka markkinatalous on nyt valitettavan tehokkaasti repinyt juuriltaan, ja saavuttaaksemme aidon hyvinvoinnin, meidän on myös juurillemme palattava. Meidän on tunnustettava yhteiskunnallisesti se, minkä jokainen jo enemmän tai vähemmän on tunnistaneet itsessään: ME OLEMME IHMISIÄ. Me olemme tuntevia yksilöitä, me välitämme, me tunnemme. Me olemme luovia olentoja ja tulleet tänne toteuttamaa sitä luovuutta.

Nykyinen markkinatalous on kuihduttanut sielujamme jo aivan tarpeeksi. Me tunnemme ja me haluamme muutosta. Me haluamme, että meidät hyväksytään tuntevina yksilöinä ja meidän tunteemme otetaan huomioon. Kukaan ei oikeasti viihdy tässä leikitäänettemmetunnemitään -yhteiskunnassa, jossa suoritetaan suorituksen perään tai muuten, et ole hyvä. Tämä suorittaminen pakon edessä, rahan takia on painanut alas meidän feminiinisen vastaanottavaisen, luottavaisen, intuitiivisen ja luovan puolemme. Meitä ei opeteta kuuntelemaan itseämme, meitä ei opeteta, että voimme luottaa itseemme, kuinka tunteemme ohjaavatkaan meitä oikeaan. Meidän oikeaamme, sille polulle, joka antaa onnea meille ja tämä onnen polku tuo onnea myös muille. Koska hyvinvoiva onnellinen yksilö on tuottelias, on luova, on kekseliäs, jaksaa tehdä, iloisena ja haluaa auttaa ja rakastaa. Siksi meitä on täällä niin monta, jotta voisimme auttaa ja rakastaa toisiamme!

Meillä on jo puitteet, resurssit ja tietotaitokin, jonka voimme valjastaa palvelemaan yhteistä hyvää entistä paremmin. Valjastetaan koneisto palvelemaan ihmistä. Kansalaispalkka tai perustulo vapauttaa ihmiset seuraamaan omia intohimojaan, myös niitä Kelan ja TE-toimiston ihmisiä nykyisistä kansalaisen valvontatehtävistään. Tehdään unelmamme toteen yhdessä! ME ansaitsemme sen. Tämä on meidän maamme. Tämä on meidän elämämme. Hyvinvointi ensin.

Minä olen tällainen rakkausihminen, aidosti luonnon ja ihmisen puolella. Jalat maassa. Ruusunpunaiset lasit tiukasti päässä. Koukussa neulomiseen, virkkaamiseen ja niihin lankajuttuihin. Vapaa-ajallani yleensä manailen maailmaa paremmaksi, kirjoitan kiitoslistoja, runoilen, maalailen tai mitä ikinä. Rakastan eläimiä – kuinka tylsää täällä ilman heitä olisikaan! Ihmisen potentiaali, hyvä elämä ja terveys ovat lähellä sydäntäni kaiken muun ohella. 

Rakkaus on vastaus. 

 

Olen Pirkanmaan ehdokas nro 108  

Tämä muutos, se tehdään yhdessä.

Yksi Kansa – Yksi Planeetta – Yksi Aika

Me olemme maailman perhettä, kansoina ja yksilöinä, ja asumme yhteisellä planeetalla. Nyt, on se aika, jolloin ymmärrämme yhteisen onnellisuuden tärkeyden ja toimimme sen eteen.”

Täytä Kannattajakortti ja Tue Muutosta!

Kannattajakortin täyttäminen ei sido mihinkään, ei jäsenyyden eikä vaalien suhteen. Tietoja ei myöskään jaeta eteenpäin.

Kerro kavereillesi...
  • 129
    Shares

Liitypostituslistallemme!

Kokoamme heimollisen sydämellä tekijöitä, joilla on suuri halu vaikuttaa ja olla mukana muutoksessa. Liity mukaan?

Kiitos, sinut on lisätty postituslistaamme.