LASTENVALVOJAT - HANSKAT HUKASSA

Tästä kirjoituksesta tulee purkautumistarina. Se sisältää vihaa toimimatonta järjestelmää kohtaan, vihaa jonka tarkoituksena on laittaa rajoja.

Sitten itse asiaan.

Lastenvalvojille mennään kun lapsen vanhemmat eroavat, jotta saadaan sovittua lapsen elatusasiat kuntoon. Minulle tuo tapahtui 2018 kesällä.

Lastenvalvojille mennessäni, otaksuin että virkailijat toimivat siellä kokonaisvaltaisesti lapsen parasta ja rikkoutunutta perhettä ajatellen, mutta taas kerran sain huomata miten järjestelmät ontuvat.

Hetkeä ennen varsinaista eroamme olin myös irtisanoutunut töistä, ensinnäkin siksi että koin motivaationi kyseiseen työhön loppuneen, ja toiseksi siksi, että poliitikon alkuna halusin omakohtaisesti kokea millaista on olla pienituloisen asemassa.

Lastenvalvojalla jouduinkin sitten heti kunnon ryöpytyksen kohteeksi sen johdosta mitä olin tehnyt. Onneksi, minulla on hyvä itsetunto ja pakka kasassa, sillä voin vain kuvitella miten joku toinen, eronnut, työtön ja alavireissä oleva henkilö siihen syyllistämiseen reagoisi.

Syyllistämisten jälkeen oli sitten aika katsoa elatusmaksujen suuruutta, joista tiesin sen että lasten varsinainen huoltaja saa vähintään n. 150€/kk/lapsi. No, virkailija tiesi työttömyyteni, ja kirjasi kyseisen summan minulle maksettavaksi kahdesta lapsesta, eli n. 300€/kk.

Elatusmaksut ovat siitä erikoisia menoja, että Kelan tukijärjestelmät eivät hyväksy niitä menoiksi joten sen seurauksena 2/3 siitä minimistä joka minulle kuuluu kuukausittaisiksi käyttövaroiksi, meni elatusmaksuihin. Tämän johdosta, tieni vei väkisinkin leipäjonoihin.

Leipäjonoissa, reippaasti alle köyhyysrajan tuloilla, sain tavata monia ihmisiä ja kuulla varsin surullisia ja inhimillisiä tarinoita ihmisten kohtaloista. Useat heistä olivat valitettavasti ajautuneet alkoholin ja muiden päihteiden ongelmakäyttäjiksi.

Vuoden verran leipäjonoista ruoat haettuani, sain kuulla ystävältäni että ei minun kuuluisi pientuloisena maksaa mitään elatusmaksuja, jonka perusteella sovin uuden tapaamisen lastenvalvojien luokse.

Saman syyllistämisrumban läpikäytyäni minulle kerrottiin, että heillä on käytössä laskuri, johon voi syöttää tulot ja menot, joka sitten tarjoaa sopivan suuruisen elatusmaksun. Minun luvuilla, elatusmaksut olivat reilusti miinusmerkkisiä, eli saisin tienata paljon enemmän, ilman elatusvelvollisuutta. Ehkä jos laskuri olisi näyttänyt tasan nollaa olisin päässyt koskemaan tuota määriteltyä köyhyysrajaa, mutta valitettavasta miinusmerkkinen luku ei tarkoita sitä että tuon erotuksen tilille saisi.

No, sain sentään elatusmaksut nollille, ja siinä samalla ymmärsin että taisin joutua miesvihaa kokeneen virkailijan kohteeksi, tai sitten muuten vaan sellaisen henkilön, jota ei oikeasti kiinnostanut enää riittävästi lapsen hyvinvointi, sillä se riippuu hyvin pitkälti vanhempien hyvinvoinnista. Virkailija siis tiesi laskurinsa olemassaolon ja minun tulevan tilanteeni, mutta silti tarkoituksella työnsi minut syvään taloudelliseen ahdinkoon.

Sain siis uuden elatussopimuksen, mutta vain väliaikaisella muutoksella, sillä kerran tehtyä perussopimusta ei voi muuttaa. Joudun siis lasten äidin kanssa käymään vuosittain lastenvalvojilla kuuntelemassa miten huono isä olen, jotta säästyn leipäjonoilta. Ymmärrän kyllä sen, että jos ansiotuloja taas saisin, niin alkaisin elatusmaksuja taas maksamaan. Luulisi kuitenkin, että jos järjestelmä näkee työttömyyteni jatkuvan, niin minua tai muita vastaavissa tilanteissa olevia ei tarvitsisi virastossa juoksuttaa.

Tämän neljän ja puolen vuoden työttömyyden aikana lastenvalvojien sähköinen varausjärjestelmä ei ole myöskään kertaakaan toiminut niin että sieltä saisi ajan varattua. Ainut vaihtoehto on puhelimitse, siten että soittoaikaikkuna on 2 tuntia päivässä, noin puolen tunnin jonotusajalla.

Tosin tämäkään ei niin hyvin Helsingissä toimi, sillä ajanvaraus avataan seuraavan kerran vasta helmikuun alussa eli n. 4 viikon päästä, jolloin varsinaisen ajan saa 2-3 kuukauden päähän.

Niimpä niin. Tuo määräaikainen sopimuksemme kun loppui vuoden vaihteessa, niin mistä elatusrahat? Nyt minä pienituloisena tiedän, että mun elatuslaskelmat ovat miinuksella ja tällä hetkellä muutenkin on alle 5 euroa tilillä viivästyneen perustoimeentulotuen takia, joka olisi sitten toinen tarina. Käykö tässä sitten niin, että Kela maksaa tuet äidille, mutta pistää ne maksettavaksi minulle koska en saa uutta muutossopimusta voimaan, ehkäpä jopa perinnän kautta? En tiedä, mutta en yllättyisi.

Jos tämä on se taso jolla lasten etua ajetaan, niin saattaa olla, että meidän järjestelmissä on puutteita. Mua vituttaa ihan huolella.

Lastenvalvojilla on tosin nykyään tiistaisin walk-in palvelu, jonne voi mennä ilman ajanvarausta. Meidät ohjattiin joulukuun puolella sinne, palvelun avautuessa tiistaina 10.1.2023 ja saapumisohjeissa luki että vuoronumerot jaetaan klo 8:30 – 10:00 jonka jälkeen pääsee vuoronumerolla virkailijan luokse.

Me saavuimme paikalle n. klo 9:15 ja aulassa aikamme pyörimme. Missään ei näkynyt virkailijoita tai vuoronumeroita, paitsi joillain asiakkailla. No, vähän ajan päästä virkailija vilahti ohi, mutta sain kuitenkin kysyttyä häneltä että mistä jonotusnumeroita saa. Niin, ei niitä sitten kuulemma enää saanut, vaan pelkästään klo 8:30.

Minä tiedän, että nämä jutut voisi toimia vielä huonommin, mut voitaisko nyt kuitenkin yrittää pistää asioita parempaan jamaan? Olisiko se kaupungille niin haastavaa palkata muutama virkailija lisää jotta jonot saadaan purettua? Voisiko virkailijoille myös kertoa, että luopuvat tuosta syyllistämisestä ja alkaisivat oikeasti ajattelemaan lapsen parasta?

Tämä nykysysteemi tuottaa nimittäin tarpeettomia hankaluuksia hyvin monelle, joista osa johtaa päihdeongelmiin, kodittomuuteen ja perheen lopulliseen hajoamiseen, vanhemman katoamiseen lapsen elämästä. Mullakin meni taas matkoihin kymppi, ja mitään muuta en saanut kuin kasan vitustusta ja toisaalta myöskin, tämän kirjoituksen. Joku toinen olisi vetänyt kännit.

Sitten sinä, joka minua niin haluat syyllistää siitä että vapaaehtoisesti työttömyyden valitsin, niin mietippä nyt hetki uudestaan. Sinulle voi koska tahansa tapahtua siten, että joudut työttömäksi ja parisuhteesi päättyy, ellei se ole jo päättynyt. Työtilanne on mitä on, joten sinulla voi olla tämä täysin sama rumba edessä jos tätä järjestelmää ei korjata.

Järjestelmän korjaus ei vaadi mitään muuta kuin poliittista tahtoa, sillä pienillä resurssien lisäyksillä saavutamme valtavan säästön kun ihmiset eivät syrjäydy ja lapset voivat paremmin. Minä väitänkin, että yhteiskunnalle olisi kokonaisvaltaisesti paljon halvempaa palkata lastenvalvontaan riittävä määrä virkailijoita, siten että jonotusajat olisivat maksimissaan muutamia päiviä. Pari tyhjää ja käyttämätöntä aikaa kalenterissa, niin entä sitten? Saisivatpa virkailijatkin joskus niitä tarpeellisia lisätaukoja.

Voin vaan kuvitella, että minkä määrän katkeruutta nuo lastenvalvojatkin joutuvat vastaanottamaan järjestelmäongelmien takia, joka tuottaa heille työpahoinvintia, jonka he taas purkavat helposti asiakkaita kohti. Tämä on täysin tarpeeton noidankehä.

Ja kyllä, mä koen että minulla, henkilöllä joka politiikkaan pyrkii, on hyvä olla kosketuspintaa myös heikompiosaisen elämään. Tämä sudenkuoppa josta kerroin, on vain yksi, ja näitä vastaavia, niin niitä ovat järjestelmämme täynnä.

Usein ne olisivat helposti korjattavissa, kuten tämäkin kertomani ongelma. Minulla on poliittista tahtoa siihen, ja aika sen näyttää että löydänkö sille riittävän tuen myös kansalta, äänestäjiltä.