KUN YHTEISKUNTAELÄMÄN PUNAINEN LANKA HÄVIÄÄ

Tunnetun lääkärin Antti Heikkilän vaimo Maarit kirjoitti vastikään facebookissa kommentin suomalaisen yhteiskunnan tilasta:

 

"Kun media rakastaa kiusaamista, on se erittäin vahva maan ilmapiirin luoja. Ei ihme, että kun Suomessa sitten kaikilla tasoilla kiusataan, on paljon masentuneita ja työssä uupuneita. Pian Suomella on maailmanmestaruus niissäkin, ei pelkästään lasten diabetes 1:ssä ja Alzheimerin taudissa. Suolistovaivat sitten niiden lisäksi. Kun asioista ei puhuta vaan peitellään, tapahtuu yhteiskunnan tasolla sama kuin puhumattomissa perheissä: perheenjäsenet sairastuvat."

 

Huokaan syvään ja sisältäni nousee kysymys: Joko on aika?

 

Joko me suomalaiset olemme valmiita heräämään tähän tilanteeseen, johon talouskasvun ja liiketoimintaedellytysten luominen politiikan teon ja valtionhallinnon kiistattomana kärkenä, ykkösprioriteettina, on johtanut ja johtamassa.

 

****

 

Yhteisö on täsmälleen vain niin vahva kuin sen perusta, ihmiset, perheet. Ainoa kestävä tapa hoitaa yhteisiä asioita on turvata perusoikeudet, ainoa kestävä tapa olla olemassa on ihmisyyttä, perusoikeuksia kunnioittava yhteisö. 

 

Perusoikeuksia kunnioittavassa yhteisössä ihmiset voivat kokea olevansa turvassa ja arvostettuja.

 

Kun lähdemmekin talouden sijasta kaikessa päätöksenteossa ja toiminnassa perusoikeuksien toteutumisen tukemisesta, kun politiikassa ja virkamieshallinnossa lähdetään perusoikeusstrategia kärkenä, rakennamme todellisesti vahvempaa yhteisöä juurilta ylöspäin.

 

- Kyllä se talouskin sieltä sitten kukoistaa, kun ihminen ja perhe voivat hyvin.

 

Kun meillä on toimintakykyisiä ihmisiä, kun olemme toimintakykyisiä omassa elämässämme, voimme muodostaa kukoistavan yhteisön. Kun voimme hyvin, kun ihminen voi hyvin, johtaa se rakentavaan toimintaan, josta taas lopulta seuraa koko yhteiskunnan etu.

 

Perusoikeusstrategian valitsevan yhteisön talous tulee kukoistamaan myös siksi, että ihmiset paremmin voidessaan, voidessaan luottaa yhteisön kiistämättömään perusoikeuksien arvostukseen ja turvaan, ovat terveempiä. Ensinnäkin perusoikeuksia kunnioittavan yhteisön luomassa turvallisessa tilassa ihmisten kantamat vanhat traumat voivat parantua. Toiseksi perusoikeuksia arvostava yhteisö ei myöskään tuota näennäisesti hyvääkin tarkoittavalla toiminnallaan uutta traumaa, joka mm. diabeteksena, masennuksena sekä sydän- ja verisuonisairauksina meissä ilmenee. Perusoikeusstrategia kärkenä toimivan yhteiskunnan talous kukoistaakin myös sairaanhoitokulujen säästöjen kautta, ihmisten eheytyessä ja voimaantuessa.

– Jos näitä kuluja todella halutaan vähentää, meidän onkin vaihdettava näkökulmaa ja strategiaa, jonka pohjalta nykyhetkessä ajattelemme ja elämämme, todellisuutta tuotamme.

 

Kun perusoikeusstrategia tukee ihmisten elämää ja hyvinvointia ruohonjuuritasolla, silloin meidän ei tarvitse myöskään yrittää luoda koko ajan uutta taloutta ja talouskasvua, monimutkaisia palvelurakenteita ja monikerroksista byrokratiaa kannattelemaan ihmisten ja perheiden pahoinvointia. Tällöin ei myöskään tarvita yhtä paljon yhteistä rahaa kuin tänä päivänä tarvitaan tukemaan ihmisiä, jotta voisimme selviytyä jokapäiväisestä elämästämme.

 

****

 

Niin, joko on aika?

 

Jos nyt ryhdymme rehellisesti tarkastelemaan olevaa tilannetta, tarkastelemaan sitä, miten tässä "hyvinvointivaltiossa" todella voidaan, pääsemme pikkuhiljaa rakentamaan uudenlaista yhteisöä vakaammalle, todellisen hyvinvoinnin mahdollistavalle perustalle. Pääsemme rakentamaan sellaista yhteisöä, jossa ihmiset voivat oikeasti hyvin ja ovat oikeasti onnellisia. Sellaista yhteisöä, jossa ihmiset ja perheet pystyvät kannattelemaan itse itseään, kuten sen tulisikin olla.

 

Punainen lanka ei ole talous tai alueet. Punainen lanka on ihmisen, perheen hyvinvointi.

 

Yhteiskunnan tila lähtee rakentumaan ihmisen hyvinvoinnista ja siksi kaikki päätökset on tarkasteltava ennen kaikkea ihmisen näkökulmasta, miten ne palvelevat ihmisen hyvinvointia, miten ne palvelevat ihmisen ensisijaisia tarpeita ruohonjuuressa, ihmisen, yhteiskunnan ytimessä.

 

Kun perusoikeuksia ja ihmisyyttä kunnioitetaan yli talouden, liiketoimintaedellytysten luomisen sijaan voivat ihmiset hyvin. Tällöin ei tarvita kalliita järjestelmiä, rakenteita tukemaan hyvinvointia. Jokainen valtaan hakeutunut saisi nyt miettiä sydämessään, kuinka paljon laitamme Suomen tasolla rahaa korjaamaan rikkinäisiä ihmisiä, lapsia ja perheitä, koska keskiössä on talous.

 

Talouden sijasta keskiössä tulee olla ihminen, perusoikeudet. 

 

Perusoikeuksien takaaminen ja ykköseksi nostaminen johtaa turvallisuuden tunteeseen ja kasvattaa luottamusta yhteisöön, toisiin ihmisiin ja elämään, sen kantamiseen. Tämä kasvattaa meissä iloa ja rakkautta itseämme ja toisiamme kohtaan, ja vapauttaa syvätason voimavaramme niin omaksi kuin kaikkien hyväksi. Näin synnytämme aitoa hyvinvointia.

 

Turvallisessa, perusoikeuksia kunnioittavassa tilassa hyvinvointi lisääntyy ja seurauksena on kukoistava yhteisö.

 

****

 

Siirtyminen ensisijaisesta liiketoimintaedellytysten luomisesta perusoikeuksien kunnioittamisen ja tukemisen strategiaan on myös siirtymä pahoinvoinnin tuottamisesta hyvinvoinnin rakentamiseen.

 

On aika löytää uudelleen yhteiskuntaelämän punainen lanka.

 

(Alkuperäisjulkaisu 25.2.2020)