Teesi 14

PUOLUEETTOMUUS JA RAUHA

Me olemme saaneet elää Suomessa rauhan aikaa jo lähes 80 vuotta, joka on paljon mutta ei yhtään liikaa. Vaikka olemme edenneet sota-ajoista jo monen sukupolven päähän, niin silti, vielä tänä päivänä, sotien periytyvät traumat vaikuttavat lähes jokaiseen meistä.

Sota on sairautta, jossa ihmiset tappavat toisiansa. Jokainen meistä tietää sen olevan omatuntonsa vastaista, jonka vuoksi sodista palaavat henkilöt ovat traumojen valtaamia. He purkavat kärsimystänsä lähiympäristöönsä, puolisoonsa ja lapsiinsa monin eri tavoin. Kun kyseisistä lapsista tulee aikuisia, niin he hyvin helposti siirtävät oman lapsuutensa traumataakka omaan jälkikasvuun. Traumataakka kevenee sukupolvelta toiselle, mutta on yleisesti tiedossa, että sodan traumat siirtyvät usein vähintään neljä sukupolvea eteenpäin.

Tuon johdosta, meidän on hyvä kysyä itseltämme ja harkiten vastata, että haluammeko varmasti tehdä sotilasliittoja suurvaltojen kesken, jossa maaperäämme voi käyttää hyökkäyssotaan toisen maan kansalaisia vastaan? Jos noin teemme, on ikävän todennäköistä, että Suomesta tulee sotatanner kahden suurvallan välille, jossa Suomen etu ei ole kummankaan osapuolen prioriteettina.

Vaikka toinen maailmansota päättyi n. 80 vuotta sitten, niin maailman sotavarustelu on tällä hetkellä suurempi kuin koskaan. Kun tätä olemassa olevaa tuhovoimaa alkaa miettimään, niin ymmärtää miten järjetöntä on osallistua sodan osapuolien tukemiseen. On myös muistettava, että Suomi on saanut elää rauhan tilassa, hyvässä harmoniassa rajanaapureidemme kanssa. Meillä ei ole maassamme mitään sellaista mikä heille olisi niin tärkeää, että he haluaisivat kotimaahamme hyökätä, ja saattaa kansamme vihatilaan heitä kohtaan.

On toki hyvä huomioida, että suurvallat käyvät jo paikallista sotaa Ukrainassa. Kun tarkastelemme tuota konfliktia, niin on hyvin tärkeää huomioida siellä v. 2014 tapahtunut väkivaltainen vallankumous, jonka avulla nykyinen hallinto nousi valtaan. Lukuisat kansainväliset uutisryhmät ja sotareportterit seurasivat kyseisiä tapahtumia paikan päällä, ja tuomitsivat ne yksiselitteisesti rikoksena ihmisyyttä vastaan. Kuitenkin, koska uusi hallinto oli länsivalloille mieluisampi, niin mediamme jätti kertomatta tämän puolen totuudesta.

 

Tuosta vallankumouksesta lähti liikkeelle tapahtumasarjojen ketju, joka johti mm. sisällissotaan, Ukrainan Natoon liittymiseen, sotarikoksiin puolin ja toisin, sekä kytevään aikapommiin eli kolmannen maailmansodan syttymiseen, jota meille jo kovasti mediassa markkinoidaan. Sodan kauhuista, sen täydellisestä typeryydestä ja todellisista tarkoitusperistä ei hiiskuta, vaan siitä maalataan mukavien kokemusten retkeä kavereiden kanssa. Tuo on täysin sairasta, ja ihmisyyttä halventavaa.

Joten, kun huomioimme maamme sijainnin ja koon, voimme helposti ymmärtää että sotaan osallistuminen tai puolen valitseminen on tappiomme, me emme voi voittaa siinä mitään. Sen sijaan, meidän on ymmärrettävä, että meillä on oma tärkeä roolimme, joka on toimia sillan- ja rauhanrakentajana maailman kansojen välillä. Meidän on ymmärrettävä, että kansalaiset ympäri maailman ovat valmiita sitoutumaan rauhaan, ja että meidän on tärkeää laittaa sotateollisuuden tarpeellisuus suurennuslasin alle. Kuuluuko ihmisyyteen toisten ihmisten tappaminen, on jokaisen syytä miettiä.

Suomi, oman sijaintinsa ja kokonsa vuoksi, voi näyttää tästä toisenlaista radikaalia esimerkkiä. Yhden puolen valitsevan sotilasliiton sijasta, voimme tehdä rauhanliiton sekä idän että lännen kanssa. Me, sivistysvaltiona, voimme jopa näyttää esimerkkiä siitä, miten puramme omaa tappokoneistoamme pois, ja kuinka käytämme siitä säästyvät resurssit rauhan ja yltäkylläisyyden rakentamiseen.

Kun vain riittävissä määrin tarkastelemme sotiemme todellisia syitä ja nostamme ne päivänvaloon, niin totuus alkaa tuomaan rauhaa koko maailmaan. Mielellään, Suomen ollessa rauhan keulakuvana.