top of page

Politiikka ja leimaamista

Maurizio Sajeva, 20.01.2023


Kristallipuolue on vapaa paikka kaikille niille, joilla on jalat maassa ja konkreettiset ratkaisut mielessä, mutta jotka ajattelevat järjen lisäksi myös sydämellä


Olen aiemmin kirjoittanut siitä, että tarvitaan hyvää politiikkaa, joka perustuu propagandan sijasta substanssiasiaan.


Haluaisin palata tähän aiheeseen vielä kerran, koska asia nousee yhä uudelleen esiin. Osallistumiseni politiikkaan kristallipuolueessa synnytti myös ystävälliseltä rintamalta, ihmisiltä ja järjestöiltä, jotka jakavat täysin ajatukseni, epäilyksiä. Minulle suositeltiin, että valitsisin neutraalimman puolueen siksi, että kristallipuolue vaikuttaa ulospäin esoteeriselta ja kapean alueen puolueelta, johon useimmat ihmiset eivät samaistu.

Vastaukseni on, että ensinnäkin näyttää hyvin vaikealta löytää sellaista kontekstia, johon ei vaikuttaisi sen perustajien erityinen jälki. Tämä tarkoittaa, että täydellistä puolueettomuutta on vaikeaa löytää. Toiseksi kristallipuolue, vaikka se saattaa ensi silmäyksellä vaikuttaa eksentriseltä, sallii juuri sen vuoksi laajan ilmaisun vapauden. Lukuun ottamatta sen pääarvoja, joihin puolueen olemassaolo perustuu, puolueen johto ei aseta jäykkiä määräyksiä yksittäisiin asioihin liittyen. Näin se itse asiassa suhtautuu myönteisesti hyvin erilaisiin näkökantoihin ja ajatuksiin, myös talous-, oikeus- ja lääketieteellisissä asioissa, ja se on avoin liittoutumaan muiden puolueiden kanssa, jotka tavoittelevat samoja vapauden, tieteellisen rehellisyyden, rauhan ja oikeudenmukaisuuden päämääriä. Heidän, jotka haluavat pitää kiinni omasta filosofiastaan, ei tarvitse ryhtyä sitoutumattomiksi ehdokkaiksi.


Siksi kirjoittaja tunteekin itsensä vapaaksi, ymmärretyksi ja tuetuksi tällaisessa kontekstissa. Kristallipuolue nimittäin välttelee tavallisille puolueille tyypillistä sisäistä kilpailua ja tavoittelee menestystä pikemminkin sopusoinnussa ja solidaarisuudessa.


Ajatuksena on, että jokainen voi vapaasti ilmaista itseään parhaaksi katsomallaan tavalla. Kirjoittaja on tutkija, joka arvostaa perinteistä tieteellistä näkemystä. Usein tutkimusmatkan alussa jopa kylmäkin tutkija tuntee, että jokin ei täsmää. Se ei ole selkeä tulos vaan intuitio, jonka jälkeen alkaa empiirinen prosessi sen todenperäisyyden todentamiseksi. Esimerkiksi kvanttiteoria ja yleinen suhteellisuusteoria ovat joskus ristiriidassa keskenään, ja tiede on aina epävarmaa. Tässä tilanteessa etiikalla, tunteilla, empatiakyvyllä, varovaisuudella, hyvinvoinnilla ja oikeudenmukaisuudella on paikkansa: poliittiset päätökset eivät voi oikeastaan viedä vastuuta rationaalisen ymmärryksen ulkopuolelle, vaan niiden on perustuttava etiikkaan, joka ymmärretään vahingosta pidättäytymisenä. Joskus päättäjän on tarpeen myöntää, ettei tiedä, pidättäytyä päättämästä ja jättää yksilöille vapaus valita, miten he parhaaksi kokevat.


Vaikka uskottaisiinkin, että äänestäjät arvostavat enemmän poliitikkoa, joka ”tietää kaiken”, tämä on puhdas harhakuva. Ehkä he, jotka myöntävät, etteivät tiedä, ovatkin viisaampia.

Koska emme hylkää humanistista ja henkistä näkemystä, kristallipuolueeseen kuuluminen tarkoittaa sitä, että voimme ilmaista itseämme rehellisesti ja vapaasti. Kristallipuolue on hyvä nimenomaan niille, joilla on jalat maassa, kuten minulla. Ero muiden, perinteisempien puolueiden kanssa on se, että kristallipuolue sisältää myös tunteiden ilmaisemisen vapauden sekä henkisen, humanistisen ja empaattisen elämänkatsomuksen, joka politiikasta on puuttunut ja puuttuu edelleen. Varsinkin empatia, joka tunnetaan myös tunneälynä, loistaa poissaolollaan.


Kristallipuolueesta puhuttaessa viitataan usein rakkauteen ja henkisyyteen eikä tätä pidä pitää outona. Rakkaus, sekä perheeseen että lähimmäiseen, mainitaan myös humanistisessa taloustieteessä. Humanistisessa taloustieteessä ”talous” ymmärretään inhimillisellä tasolla tapahtuvana vaihtona, joka luo vaurautta, eikä ainoastaan yksilön etujen laskelmana, jota mitataan numeroin tai fyysisin suurein.


Humanistisen taloustieteen professori Malvezzi puhuu ”patologisesta väärästä minästä”, joka on ottanut vallan ja jolla on taipumus saada ihmiset tekemään elämässä vain niitä asioita, joiden pitäisi tuoda rahaa, menestystä ja uraa. Tämä lähestymistapa aiheuttaa kroonista väsymystä maailmaa kohtaan (esimerkiksi eläkepäiviä odotellessa -tyyppinen eläminen eli eläminen tulevaisuutta varten eikä nykyhetkessä) tai työskentelyä, joka ei enää tarjoa jännitystä ja psykologista hyvinvointia, vaan tuottaa vain toimeentuloa, mutta samalla se väsyttää. Toiset havaitsevat väärän minän ja sen aiheuttaman väsymyksen ja ahdistuksen niin, että odotettua menestystä ei saavuteta. Tämä on kapitalistisen talouden luoma noidankehä, koska kaikki on suunnattu huomiseen. Mitään ei koskaan toteuteta nykyhetkessä.


Humanistinen taloustiede perustuu nykyhetkeen, hic et nunc, tässä ja nyt, mikä viittaa täysin erilaiseen taloudelliseen näkemykseen. Miten voittoa sitten mitataan? Humanistisessa taloustieteessä hyvinvointi, joka ymmärretään vaivannäön ja tuoton välisenä erotuksena, on hyötyfunktio (h), joka sisältää esimerkiksi Maslowin pyramidin mukaisen itsensä toteuttamisen. Itsensä toteuttaminen on riippuvainen kahdesta elementistä, tuotosta ja ajasta. Siksi h = f (t, a). Kun kapitalistisessa taloudessa tuotot luokitellaan aineellisiin ja aineettomiin ja niillä on pörssissä noteerattu taloudellinen arvo, humanistisessa taloudessa tuotot eivät ole pelkästään aineettomia, mutta myös ei-monetisoitavissa, mutta silti valtavan arvokkaita. Toinenkin muuttuja, elämämme aika, on myös valtavan arvokas.


Humanistisen taloustieteen peruskysymys kuuluu: mitä hyötyä minulle on siitä, että käytän aikaani tiettyyn toimintaan? Ahdistus, jota usein tunnemme, on kirje, jonka meidän ”todellinen minämme” lähettää rakennetulle persoonallisuudellemme. Tutkijat, sairaanhoitajat, lakimiehet ja kirjanpitäjät unohtavat usein, että he ovat ennen kaikkea naisia ja miehiä ja samaistuvat usein rooliin, joka ei vastaa heidän omaa persoonallisuuttaan, koska sen tarkoituksena on vain tienata rahaa.

Rahassa ilmaistuna voitto on hyödyllinen, kun ihmiset voivat sen avulla ostaa tarvitsemiaan hyödykkeitä, kuten lämpöä, ruokaa, koulutusta tai viihdettä. Mutta on myös ei-mitattavaa hyötyä hyvinvoinnin, ystävyyssuhteiden, luonnosta nauttimisen, fyysisen ja henkisen vapauden muodossa. Keskeistä on tarkkaavaisuuden harjoittaminen ja sen pohtiminen, millaista hyötyä mikä tahansa toiminta tarjoaa meille nyt henkilökohtaisella tasolla. Tähän sisältyy myös työn tuottama tyytyväisyys.


Täydellisiä esimerkkejä humanistisesta taloudesta ovat perheemme ja ystäviemme kanssa vietetty aika sekä työpanoksemme, jotka eivät ainoastaan tuota tuloja meille, vaan myös hyötyä muille sekä aineetonta tyydytystä siitä, että olemme eläneet sen mukaisesti. Tai työ, jota tehdään luonnon tai ihmisten kanssa ja mikä ei saa meitä kaipaamaan eläkkeelle jäämistä.

Tässä yhteydessä kristallipuolueen kuvaama rakkaus ja henkinen/humanistinen näkökulma voidaan siis esittää tavanomaisin termein, mikä antaa kirjoittajalle mahdollisuuden edistää erilaista taloutta ja todellista, leimaamatonta, mutta sisältöön perustuvaa politiikkaa, josta kaikki voivat hyötyä eikä kukaan jää ulkopuolelle.


Kristallipuolue on tämän vuoksi vapaa paikka, jossa erilaiset kokemukset ja ajatukset voivat yhdistyä harmoniassa. Kristallipuolueessa avoimuus ja moninaisuuden tietoisuus on ehkä ”normaalimpaa”, neutraalimpaa ja vilpittömämpää verrattuna sellaiseen puolueeseen, jossa vallitsee vastuullisuuden ja poliittisen korrektiuden tekopyhyys, jonka takana usein on vain kyynisyyttä.


Politiikan alalla usein esiintyvä leimaaminen vääristää organisaatioiden ja henkilöiden todellista luonnetta, jota pitäisikin arvioida toiminnan olennaisen sisällön perusteella. Kristallipuolue on paikka kaikille niille, jotka haluavat rehellisyyttä, onnellisuutta ja hyvinvointia. Niille, jotka haluavat erilaista, aitoa ja jaloa politiikkaa. Niille, jotka haluavat politiikan kautta antaa muille onnellisuutta ja vaurautta eivätkä rikastua itse. Niille, jotka haluavat osallistuvaa ja laajennettua demokratiaa. Niille, jotka haluavat tieteellistä rehellisyyttä ja ihmisoikeuksien takaamista. Niille, joilla on jalat maassa ja konkreettiset ratkaisut mielessä, mutta jotka ajattelevat järjen lisäksi myös sydämellä.

Recent Posts

See All

Onko velka kansalaisten vai eurorahoittajien syy?

Maurizio Sajeva, 20.2.2023 Kun olin vielä lapsi 1970-luvulla ja asuin Italiassa, Aku Ankka maksoi 200 liiraa (0,10 euroa), ja muistan kuinka vaurasta aika oli. 1990-luvulla sanomalehdet kirjoittivat,

Comments


bottom of page