30.4.2021
Kun tarkastelen sivusta nyky-yhteiskunnan tilaa, huomaan erään huolestuttavan merkin. Ihmisten empatia, sympatia sekä inhimillinen kohtelu ovat vähentyneet merkittävästi, kun taas itsekkyys ja toisten väheksyntä ovat lisääntyneet.
Itsekkyys ei ole ainoastaan negatiivinen asia. Voi olla myös tervettä itsekkyyttä, joka huolehtii siitä, ettei se mitä itselle saa ole pois toiselta. Tuhoava itsekkyys puolestaan ajaa omaa etua välittämättä seuraamuksista. Tätä tuhoavaa itsekkyyttä on nähtävissä niin poliittisissa asetelmissa kuin yksilötasolla kasvavassa määrin. Kun tuhoavaan itsekkyyteen lisätään myötäelämisen eli sympatian puute on tämä voimakaksikko lähes varma negatiivisen kierteen ylläpitäjä.
Empatia on puolestaan kykyä asettua toisen ihmisen saappaisiin. Sekin on opittavissa oleva taito. Paras, mitä voimme tehdä ymmärtääksemme toisen ihmisen sielunmaailmaa, on tutkittava ensin omaansa. On ymmärrettävä omat kipupisteensä ja etsittävä menetelmät, joilla omia kipupisteitään voi hallita, jotta ne eivät ota minuudesta ylivaltaa.
Kun meidän omat kipupisteemme ottavat meistä vallan, emme toimi enään sydämen äänellä. Meidän egomme on ottanut ohjat käsiinsä, ja jokaisen omaa historiaa peilaten se joko vähättelee, heittelee itsesyytösten nuolia tai luo uhkakuvia antaen pelolle vallan. Siinä vaiheessa kun ihminen pelkää, hän on asettautunut ns. liskoaivomoodiin, jossa vaihtoehtoina ovat pakene tai taistele.
On paljon helpompaa antaa liskoaivojemme käskyttää meitä kuin kohdata omat pelkomme, mutta sillä helppoudella on omat haittapuolensa. Mennessämme siitä, mistä aita on matalin, emme ole kykeneviä ajattelemaan järkevästi, puntaroimaan asioita objektiivisesti ilman henkilökohtaista näkemystä tai asennetta, puolueetonta tai tasapuolista näkökulmaa. Liskoaivojemme luoma pelko pitää meidät kiinni pelossa ja kierrämme ikään kuin kehää. Pistä pääsi pensaaseen tai taistele.
Sitä me teemme. Me emme kohtaa tämän hetken tilannetta, olkoon se yhteiskunnallinen tai yksilötasoinen. Mieluummin työnnämme pään pensaaseen perääntyäksemme tai hyökkäämme kaikkia niitä vastaan, jotka horjuttavat meidän subjektiivista, henkilökohtaiseen näkemykseen perustuvaa näkökantaa. Meidän henkilökohtainen näkökulmamme voi olla opittua tai se voi olla peilisolujen avulla aikaansaatua toisten ihmisten reaktioiden peilaamista. Vaikka se jokaiselle itselleen ehkä juuri sillä hetkellä on totta, se ei tarkoita, että se olisi totuus. Aidon välittömän totuuden löytämiseksi meidän on kyseenlaistettava itsemme ja kaikki se, mitä meidän annetaan ymmärtää. Mitä tapahtuisi, jos kohtaisimme pelkomme? Kyllä, alussa meihin sattuisi. Huomaisimme olevamme ihmisiä, keskeneräisiä, rikkinäisiä tai traumatisoituneita. Ehkä huomaisimme, että arvomme ja asenteemme eivät ole sopusoinnussa todellisen minämme kanssa. Ajatus oman itsensä kohtaamisesta on todella pelottava, sillä kuvittelemme minuutemme kaikkoavan, jos jokin ajatus tai arvo sisäisessä maailmassamme muuttuisi. Vaatii paljon ymmärtääksemme, että minuus on pysyvä olotila, joka vain muuttaa muotoaan, mutta minuus ei koskaan katoa. Tulee muistaa, että elämässä ainut pysyvä asia on muutos. Ilman muutosta emme voi aikaansaada uutta. Meidän tulee puhdistaa siis oma maaperämme pohjamutia myöten irti kasvua haittaavista tekijöistä, jotta voimme kylvää jotain uutta ja elinvoimaista.
Entä jos katkaisisimme tämän negatiivisuuden, valheellisen kierteen, ja kohtaisimme itsemme ja muut sydän avoinna toisten arvoja, asenteita ja elämää kunnioittaen. Entä jos kohtaisimme toinen toisemme empatialla tai vähintään sympatialla. Lakkaisimme taistelemasta ja ottaisimme päämme pois pensaasta sekä määrittelisimme oman elämämme subjektiivisen totuuden, rakkauden ja ilon kautta. Voisimmeko silloin elää ilman pelkoa, rehellisen avoinna elämälle, tunnistaa inhimillisyyden ja ihmisyyden itsessämme, antautua elämälle ja elää.
Nyt on aika muutokselle. On aika itsensä ja lähimmäisten aidolle rakastamiselle, ajatusten selkeydelle totuudessa sekä valolle, joka vapautuu poistaessa pelkojemme kahleet itsestämme.
Taina Launonen
Mindfullness -valmentaja sekä Life Coach, toimii tällä hetkellä Varhaiskasvatuksen opettajana
Comentários